Superpesiksen lyöjäkuningas Jukka-Pekka Vainionpää, 28, laittoi tällä kaudella ennätyksiä uusiksi.

Seinäjoen Jymy-Jussien jokeri Vainionpää voitti kolmannen lyöjäkuninkuutensa lukemilla 5+134. Hän paransi Roope Korhosen viime kaudella takomaa ennätystä kymmenen juoksua. Vaasalaiskasvatti Vainionpää on lyönyt runkosarjan 261 ottelussaan 802 (35+767) juoksua.

Etenijätilaston osalta jatkosarjan päätöskierros oli vitsi. Vimpelin ja Kouvolan jätettyä pelaajiaan kotiin lepäämään ja Kankaanpään sekä Joensuun jo lopetettua kautensa kentillä nähtiin torstaina yksi pelaaja tilaston 15 parhaan miehen joukosta.

Selkeästi tilaston muita kärkimiehiä vähemmän pelannut Vimpelin Mikko Kanala, 26, ansaitsi etenijäkuninkuuden tuomillaan 69 juoksulla.

Lukema on kolmannen etenijäkuninkuutensa voittaneen Kanalan yhden kauden ennätys. Kärkilyöntitilaston voitti kauden kaksi viimeistä ottelua huilannut Vimpelin Sami Haapakoski, 36. Toissa kaudella ensi kerran tilastokärjessä ollut Haapakoski siirsi kärkietenijää eteenpäin 231 pesänvälin verran.

Lue lisää:

KPL (1.) – (8.) Kiteen Pallo

Läpi kesää runkosarjaa suvereenisti hallinneen KPL:n taivaalla on enemmän kysymysmerkkejä kuin koko kauden aikana. Joukkueen viidestä viime ylemmän jatkosarjan kamppailusta neljä päättyi tappioihin. Lisäksi joukkuetta riivaavat avainpelaajien loukkaantumiset. Päävaihtajana pelannut Anssi Lammila pelaa puolikuntoisena käytännössä ilman juoksuvastuuta. Myös kovalyöntinen Toni Laakso on ollut jo pidempään sivussa. KPL:n joukkue kierrätti myös selkeästi vähemmän kokoonpanoa kuin muut kärkijoukkueet kesän peliputkien aikana.

Kitee puolestaan ansaitsi paikkansa pudotuspeleissä voittamalla alemman jatkosarjan selkeästi. Pelinjohtaja Raimo Bragge huokuu itseluottamusta oman joukkueensa syyskunnosta. Joukkueen peli onkin parantunut pala palalta kesän edetessä. Loukkaantumishuolet ovat poissa ja elämänsä kesää jälleen pelannut Sami Partanen on palannut ulkopeliin. Mikäli lukkari Jesse Eskelinen saa tolpan kestämään ja Kiteen kotiuttajat käyttävät paikkansa, luvassa voi olla erittäin mielenkiintoinen sarja.

Kotietu ja laajempi kotiuttaja-arsenaali kääntävät sarjan lopulta kouvolalaisille, mutta helpolla varsinkin kotonaan vaikea KiPa ei runkosarjan voittajia päästä. Luvassa voi olla pitkäkin ottelusarja.

Vimpelin Veto (2.) – (7.) Raahe

Vimpelissä pudotuspelien alkua on odotettu pitkään ja hartaasti. Vedon pelinjohtaja Sami-Petteri Kivimäki on pyrkinyt säästämään avainpelaajiaan rasitukselta pudotuspelejä varten koko kesän ajan. Vimpeliläisten tavoitteena oli antaa 32 pelin sarjassa jokaiselle pelaajalle viidestä kuuteen huilipeliä. Lopulta runkosarjassa Vedon paidan puki ylleen 20 pelaajaa. Joukkue pelasi runkosarjassa todella railakasta sisäpeliä iskien 32 peliin lähes 400 juoksua (394).

Pudotuspelien alkaessa Veto kaivaa ykköstykistönsä esiin. Varsinkin Sami Haapakosken runkosarja oli säkenöivä. Kokenut taituri keräsi huimat 231 kärkilyöntiä, ja hän on ollut Vedon sisäpelin selkäranka läpi kesän rakentaen peliä kahtakin pesänväliä kerrallaan vastustamattomilla lyönneillä.

Raahen mahdollisuudet lepäävät lukkari Topi Kososen hartioilla. Pystyykö Kosonen tylsyttämään Vedon lyöntiarsenaalin ja pystyykö Raahe hyödyntämään vähäisen juoksuvoimansa maksimaalisesti? Viime vuosien aikana Raahe on ollut yksi haastavimmista vastustajista vimpeliläisille. Vedon tulivoimaa edustavat superjuniori Perttu Ruuska, Henri Puputti, Matias Rinta-aho ja Janne Mäkelä ovat kuitenkin raahelaisille liikaa, ja Sami-Petteri Kivimäen joukot marssivat välieriin.

Joensuun Maila (3.) – (6.) JymyJussit

Joensuun Mailan kesä on ollut nousujohteinen. Varsinkin joukkueen ulkopelaaminen on ollut todella rautaista, mistä kertoo selkeästi annettujen juoksujen sarake. Juoksuja on keskimäärin vain viisi peliä kohden. JoMalla on puolestaan tiiviin ulkopelin ohessa pelissä riittävät elementit edetä vaikka mestaruuteen saakka.

JymyJussit pistivät jo vuosi sitten Sotkamon puolivälierissä ahtaalle. Yhtä haastavaa on tänäkin vuonna joensuulaisten kanssa. Joukkueelta on odotettavissa todellista hurmospesäpalloa sen kaikissa muodoissaan. Pudotuspeleissä pelit ratkeavat usein kotiuttamiseen. Saako JymyJussit tylsytettyä jokerikaksikko Juha Niemen ja Aleksi Rautiaisen? Vastaavasti seinäjokelaisten ratkaisuhetkillä pelejä ratkoo vuoden lyöjäkuningas, peräti 139 juoksua runkosarjassa iskenyt Jukka-Pekka Vainionpää.

Mikäli JoMa saa lukkari Juha Puhtimäen johdolla tilannemäärät pidettyä riittävän pieninä, on joukkue vahvoilla. Mikäli pelit menevät juoksunlyöntikilpailuksi, ote ja mahdollisuudet siirtyvät enemmän ja enemmän pohjalaisille.

Sotkamon Jymy (4.) – (5.) Koskenkorvan Urheilijat

Kauden kaksi todellista mustaa hevosta kohtaavat tässä parissa. Joukkueet tulevat tosin vähän erilaisista lähtökohdista.

Koskenkorvalta ei odotettu ennen kauden alkua käytännössä mitään. Jukka Latvalan joukot ottivat kuitenkin hullunrohkealla pelaamisella ja ennen kaikkea räiskyvällä lyöntipelillä runkosarjan viitossijan. Joukkue lähtee nyt ennakkoluulottomasti haastamaan Sotkamoa. Pohjalaisten kauden komeetta on ollut Patrik Wahlsten, josta tuli kaikkien aikojen nopeimmin 100 juoksua lyönyt pesäpalloilija 34 pelissä (aikaisempi ennätys: Lauri Rönkkö 44. peliä). Koskenkorva lähtee varmasti lyömään lujaa ja rikkomaan Jymyn ulkokenttää.

Jymy on puolestaan kärkinelikon musta hevonen. Jymyn pelaamisen yllä on eniten kysymysmerkkejä. Joukkueen peli on ailahdellut läpi kesän. Sotkamolaiset ovat kärsineet matkan varrella yllättäviä tappioita, mutta potentiaali Jymyn ryhmässä on valtaisa. On mielenkiintoista nähdä, tekeekö Toni Kohonen aikaisemmilta vuosilta tutun tasonnoston pudotuspeleissä. Roope Korhonen ja Lauri Rönkkö ovat avainroolissa lyöjäjokereina. Lisäksi loukkaantumisosalta on odotettavissa paluita.

Koskenkorvalla on mahdollisuudet varsinkin kotikentällä yksittäisiin otteluvoittoihin, mutta Jymyn ulkopeli ja sisäpelimateriaalin laajuus kääntävät sarjan lopulta kainuulaisille.

Lue myös:

Vainionpää laittoi Superpesiksessä ennätyksiä uusiksi

Superpesiksen runkosarjan voittaja Kouvola tappiosumassa pudotuspeleihin: ”Hirveästi entisiä juttuja ei mukaan pudotuspeleihin oteta”

IS: Pesäpallotähti Toni Kohonen jättämässä Sotkamon – ura jatkumassa Hyvinkäällä

Kommentti: Naisten ensimmäinen kierros lässähtämässä tylsäksi ylikävelyksi

Naisten Superpesiksen puolivälierien yhdessäkään ottelusarjassa ei tarvittu neljättä kohtaamista. Kotiedulla pelit aloittaneet joukkueet voittivat kaikki vastustajansa voitoin 3–0.

Ykköspaikalta pudotuspeleihin suunnannut Kirittäret kesytti Jyväskylässä Lappeenrannan Pesä-Ysit kolmannessa kohtaamisessa 2–0 (8–0, 8–2).

Seinäjoen Maila-Jussit ei saanut paikallispeleissä naapurikaupungin Virkiää hermoilemaan. Lapualaiset marssivat välieriin voitettuaan kolmannenkin kohtaamisen ilman jaksotappiota lukemin 2–0 (4–1, 10–0).

Manse PP jatkaa mestaruuden puolustamista tahrattomalla tilillä. Tamperelaiset voittivat Rauman Feran toistamiseen kotonaan 1–0 (5–1, 3–3). Raumalaiset taistelivat jokaisessa pelissä toisen jakson vähintään tasoihin.

Porin Pesäkarhut nollasi Kempeleen Kirin 2–0 (7–0, 6–0).

Välierät alkavat lauantaina 25. elokuuta. Ottelusarjat ovat Jyväskylä–Lapua ja Pori–Tampere. Loppuotteluihin selviää kolmella voitolla.

Lue myös:

Naispesäpalloilun kaikki puolivälierät heti katkolle

Miksi Manse PP ei voita kärkipelejä? – ”Iloisuus ja rentous puuttuu”

Jyväskylä jyräsi ulkopelillä runkosarjan voittoon: ”Voi olla tyytyväinen”

Tässä ovat naisten Superpesiksen runkosarjan parhaat

”Miten sinä voisit koskaan päästä huipulle pelissä, jota miljoonat kiinalaiset pelaavat?”

Lasse Urpalaisen äiti on päättänyt ottaa tiukan linjan tietokonepelaamisen suhteen. Perheen nuorimmainen on lopettanut merikapteenin opinnot vain muutaman kuukauden jälkeen ja palannut tyttöystävänsä kanssa lapsuudenkotiinsa asumaan syksyllä 2014.

Äidille ei sovi, että Lasse vain pelaa päivät pitkät huoneessaan. Pojan on mentävä töihin, jos nuoriso aikoo asua perheen yhteisessä Espoon Latokasken talossa.

Pariskunta päättää lähteä omilleen, 44 neliön kaksioon Kiloon. Urpalainen haluaa keskittää kaiken vimmansa Dota 2 -tietokonepeliin ja tulla siinä maailman parhaaksi, vaikka juuri nyt ei kovin vahvalta näytä.

Rahat eivät riitä edes vuokraan.

”Elämällä ei ollut tarkoitusta”

Takana on vaikea vuosi, joka on meinannut syöstä nuoren miehen elämän raiteiltaan.

Pesäpallo on ollut Urpalaisen intohimo lapsesta asti, mutta kiinnostus kansallispeliä kohtaan on hiipunut. Helsingin PunaMustien B-poikien SM-sarjajoukkue on hajonnut intohimoisen valmentajan lähdettyä, eikä lukkari löydä enää uutta kotipesää.

Mökille viritetty lyöntiverkko on saanut olla rauhassa paikallaan, samoin syöttöharjoituksissa aiemmin kopissut lautanen. Lukiossa on jäänyt kursseja kokonaan välistä ja alkoholia on kulunut turhan paljon. Urpalainen on ollut hukassa. Iloa elämään on sentään tuonut uusi tyttöystävä, yläasteelta tuttu luokkakaveri.

– Se oli vähän vaikeaa aikaa. Elämällä ei ollut mitään tarkoitusta ja mikään ei kiinnostanut. Tuli tehtyä tyhmyyksiä ja oli pieni oikosulku jossain kohtaa, Urpalainen muistelee.

Videopelaaminen saa Urpalaisen lopettamaan ajelehtimisen, tarttumaan takaisin kiinni elämään. Hän on kesällä voittanut yllättäen joukkueensa kanssa Suomen suurimman Dota 2 -turnauksen Assemblyillä ja saanut kipinän ammatikseen pelaamisesta. Elektronisesta urheilusta, joka kuulostaa vielä tuolloin vanhempien korvaan täydeltä hömpältä.

Äidillä on pointtinsa, kun hän kyselee miljoonien kiinalaisten voittamisesta. Dotaa pelaa kymmenen miljoonaa ihmistä, joista osa on pelannut peliä paljon Urpalaista enemmän. Suomalaisella on vielä lukioiässäkin ollut vanhempien asettamia pelirajoituksia. Äärimmäisen kilpailullinen suomalainen on kuitenkin päätöksensä tehnyt.

Omilleen muuttamisen takia edessä on kuitenkin pätkätöitä monenlaisissa ympäristöissä: sairaala-arkistoissa ja pesäpallokentillä muun muassa. Välillä hampurilaisravintolassa työskentelevä tyttöystävä kuittaa vuokran, jonka Urpalainen maksaa myöhemmin takaisin.

– Tyttöystävä on ollut tosi iso tuki.

Kaikki muuttuu vuoden taistelun jälkeen. Saksalainen Kuro ”KuroKy” Salehi Takhasomi ottaa yhteyttä ja tarjoaa Urpalaiselle ammattilaissopimusta, jossa on heti useamman tuhannen euron kuukausipalkka.

Urpalainen liittyy joukkueeseen, josta tulee kahta vuotta myöhemmin muutamien muutosten jälkeen maailmanmestari ja miljoonavoittaja. 25-vuotias kapteeni Takhasomi on tänä päivänä eniten elektronisella urheilulla tienannut pelaaja.

800 miljoonaa euroa, 400 miljoonaa ihmistä

Dota 2 on strateginen joukkuepeli, jossa taistellaan kolmella eri linjalla viidellä viittä vastaan. Jokaisella pelaajalla on erilaiset roolinsa, vastuunsa ja tavoitteensa. Pelissä liikkuvat elektronisen urheilun suurimmat palkintorahat, joskin käyttäjämäärältään suurempia pelejä löytyy. Vuoden 2017 ennätyspotti maailmanmestaruusturnauksessa oli yli 21 miljoonaa euroa.

Koko elektronisen urheilun kenttä laajenee hurjaa vauhtia. Asiaa tutkivan Newzoon arvion mukaan alalla pyörii vuonna 2018 lähes 800 miljoonaa euroa ja erilaisia tapahtumia seuraa vähintäänkin satunnaisesti lähes 400 miljoonaa ihmistä.

Suomessa elektroninen urheilu on 18–29-vuotiaiden miesten keskuudessa kuudenneksi suosituin laji, kertoo Sponsor Insightin tuore tutkimus. Ennen olympiavuotta sijoitus oli vieläkin korkeampi, kun laji kävi nuorten miesten kakkosena jääkiekon jälkeen.

Lukemat ihastuttavat ja vihastuttavat. Monet urheiluseurat ovat perustaneet omia elektronisen urheilun joukkueitaan niin maailmalla kuin Suomessa. Ranskalainen PSG ei marssittanut viime vuoden suurimpaan Dota-turnaukseen Neymaria ja Kylian Mbappéa vaan oman ammattilaisjoukkueensa.

Suomessa eri peleihin omia tiimejään ovat perustaneet muun muassa Helsingin IFK, Sotkamon Jymy ja Seinäjoen Jalkapallokerho. Samaan aikaan etenkin perinteisten lajien puolelta kuitenkin kuuluu yhä epäilyä ja vähättelyä. Urpalainen ei halua osallistua iänikuiseen keskusteluun siitä, onko hänen lajinsa urheilua vai ei.

– Minulla sille ei ole väliä, koska molemmat ovat olemassa ja todellisia. Minä teen tätä juttua, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa, miksi kansa sitä kutsuu.

Poikkeuksellinen lahjakkuus pelikentällä ja sen ulkopuolella

Elektronisen urheilun maailmassa kansa kutsuu Lasse Urpalaista nimellä MATUMBAMAN. Nimimerkki viittaa johonkin painokelvottomaan, koska suomalainen vain hymähtää sen alkuperälle.

Hymähdys ja vieno hymy ovat Urpalaisen tavaramerkkejä, josta elektronisen urheilun seuraajat hänet tuntevat. Huumoriveikko on haastatteluissa perinteistä videopelaamisen ammattilaista sanavalmiimpi, ollakseen vielä suomalainenkin.

– Se on sosiaalisen median roolini, joukkueessa olen enemmän totinen. Olen kolmessa vuodessa kasvanut henkisesti niin paljon, että minusta on tullut jo vanha mies, Urpalainen hymähtää taas.

Poikkeuksellinen MATUMBAMAN on myös pelatessaan. Suomalainen on noussut Dotan absoluuttiselle huipulle vain neljässä vuodessa, kun monet huippupelaajat ovat käyttäneet peliin koko nuoruutensa. Urpalaisen suurin vahvuus äärimmäisen monimutkaisessa lajissa on peliäly, joka näkyi jo pesäpalloaikoina.

Lukkarina toimiessaan Urpalainen pelasi koko ajan kissaa ja hiirtä vastustajan pelinjohtajaa vastaan. Ulkopelin kapellimestarina hän pyrki pääsemään yhden askeleen sisäpelin johtajaa edemmäs taktisilla väärillä ja muilla kikoillaan.

Urpalainen ei pelännyt kertoa havaintojaan silloinkin, kun ei pelannut lukkarina. Kolmosvahtina hän huuteli usein joukkuekaverilleen, nykyiselle Superpesis-lukkarille, Matias Hangasmaalle ohjeita kirosanojen saattelemana.

Toisaalta jo pesäpalloaikoina Urpalainen oli valmis kaivamaan pienimmätkin marginaalit edistääkseen omaa peliään. Sisäpelissä Urpalainen opetteli tekemään suullaan mailaosumaa vastaavan äänen, kun pallo osui kahvanäpyssä vahingossa käteen. Naama oli poispäin syötönvalvojasta, jota oli helppo huijata.

Harva on pesäpallon historiassa edes miettinyt, saati yrittänyt vastaavanlaisia kikkoja. Samanlaisiin äärimmäisyyksiin Urpalainen menee Dota-kentilläkin.

Hän laskee pelanneensa peliä lähemmäs 7000 tuntia. Siihen vielä päälle muu oppiminen, niin puhutaan lähemmäs 10 000 tunnin harjoittelusta. Se on paljon, kun ensikosketus peliin on tullut 15-vuotiaana ja tavoitteellisia vuosia on takana neljä.

– Tarkkana pitää pysyä, jos haluaa olla huipulla. Jos joku pelaa 12 tuntia päivässä, niin minun täytyy pelata saman verran pysyäkseni mukana.

Miljonääriksi itsensä esitteleminen ottaa sydämestä

Urpalainen on joukkueensa Liquidin kanssa Dota 2:n hallitseva maailmanmestari. Viiden hengen joukkue voitti The Internationalin viime elokuussa Seattlessa. Upean mestaruuskilven lisäksi tuliaisina oli historian suurin elektronisen urheilun voittopotti, yli yhdeksän miljoonaa euroa.

Viidelle jaettuna potti tarkoitti Urpalaiselle vajaata kahta miljoonaa euroa, josta joukkue vei pienen siivun ja verottaja oman leijonanosansa. Kolmivuotisen ammattilaisuransa aikana Urpalainen on tienannut palkintorahoina yli 2,6 miljoonaa euroa, mitä ei huomaa päällepäin yhtikäs mistään.

Ainoan vinkin antaa Helsingin keskustasta ostettu arvoasunto, jonka pelihuone on tosin sisustettu tasan samalla tavalla kuin keskiverron suomalaisen 23-vuotiaan miehen. Olohuoneessa on sentään komea nojatuoli.

– Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen tonnin nojatuoli tässä kämpässä. Ostaminen alennuksesta otti sydämestä.

Sydämestä ottaa myös itsensä kutsuminen miljonääriksi. Urpalainen oli ennen rikastumistaan jalat maassa ja on sitä yhä. Lähipiirin mukaan MATUMBAMAN ei ole muuttunut rahan ja maineen myötä lainkaan, mikä on etenkin vanhemmille ylpeydenaihe.

Ei komeita autoja, kiiltäviä kelloja tai villiä juhlimista. Ennemminkin ruokaa kotiin Woltilla ja tv-sarjoja Netflixistä.

– Kaverini katsovat minua samalla tavalla kieroon kuin ennenkin. Suomessa saan onneksi kävellä kaduilla Lasse Urpalaisena, tavallisena tallaajana.

Jotkut toki joskus pysäyttävät Urpalaisen yhteiskuvaa varten silloin kun hän Suomessa sattuu olemaan. Dota-ammattilainen viettää tätä nykyä puolet vuodesta ulkomailla suurturnauksissa, joissa hän ei todellakaan voi kävellä yleisön seassa ilman joukkohysteriaa.

Toki Suomessakin Urpalaisen menestys huomioitiin viime vuoden lopulla, kun hän oli Urheilugaalan sykähdyttävimmän urheiluhetken äänestyksessä viides. Urpalainen oli yleisön valinnasta ja gaalakutsusta otettu, vaikka ulkomailla tapahtumahetkellä olikin. Todennäköisesti hän olisi Suomessa olleessaankin jättänyt juhlan väliin, koska ei tuntisi ”pönötysjuhlassa” ketään.

– Minua ehkä enemmän koskettaisi Linnan juhlien kutsu. Olisihan se pirun siisti juttu päästä kättelemään tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä.

Eläkkeelle viimeistään viiden vuoden päästä

Ehkä sekin kutsu vielä jonakin päivänä postista kolahtaa. Ainakin, jos Urpalaisen ja Liquidin loppukesän suunnitelmat toteutuvat. Viimevuotinen mestariviisikko puolustaa The Internationalin mestaruutta 20. elokuuta alkaen Vancouverissa.

Paikalle lentävät läheiset maksavat itse omat matkansa kauas Kanadaan, vaikka Urpalainen on miljonääri. Tilin rahamäärä ei näyttele minkäänlaista roolia perheen arjessa, mutta liput MATUMBAMAN on sentään luvannut läheisilleen hankkia.

Isä katsoo tätä nykyä suorana jokaisen poikansa pelin, vaikka yömyöhään valvominen näkyykin seuraavina aamuina toimistotyössä. Äitikin tukee harrastuksesta ammatiksi muuttunutta uravalintaa, jota vielä neljä vuotta sitten epäili kovaan ääneen.

Ura Dotassa jatkuu Urpalaisen tämänhetkisen arvion mukaan korkeintaan viisi vuotta. Elektronisen urheilun huipulla peli on äärimmäisen vaativaa ja stressaavaa ja urat päättyvät useimmiten jo ennen 30 ikävuotta.

Eikä lopettaminen ole välttämättä edes itsestä kiinni, sillä joukkueen kapteenilla on jopa organisaatiota suurempi sananvalta kokoonpanojen suhteen. Jos sukset menevät ristiin, voivat potkut tulla minä päivänä tahansa.

Pelaajayhdistystoimintaa on yritetty saada jaloilleen, mutta se on yhä lapsenkengissä. Sopimukset ovat usein pelaajien kannalta äärimmäisen vaativia, ja heillä on hyvin vähän liikkumavaraa.

Liquid on elektronisen urheilun vanhimpia organisaatioita ja KuroKyn kasaama joukkue on pysynyt yhdessä jo muutaman vuoden, epätavallisen pitkään. Menestystä on tullut ja Urpalainen haluaisi luoda samassa joukkueessa oman perintönsä elektronisen urheilun historiankirjoihin.

– Ehkä kymmenen vuoden päästä minusta ajatellaan, että Team Liquidin MATUMBAMAN teki Suomesta hienon taas, Urpalainen muuntelee Yhdysvaltain presidentin tuttua slogania.

Urpalainen on jo 23-vuotiaana elektronisen urheilun historian menestyksekkäin suomalainen. Espoolainen on miljonääri ja maailmanmestari lajissa, jota harrastaa 10 miljoonaa ihmistä. Vielä neljä vuotta sitten olisi ollut paljon todennäköisempää, että Urpalaisesta tulee pätkätyöläinen, jolle alkoholi on turhan tuttu kaveri.

– Videopelaaminen veti minut pois kuilun partaalta, siitä tuli ammatti ja näytin oikeasti ihmisille, että voin tulla tässä parhaaksi. Tunnen olevani tosi onnekas.

Onnella on lopulta hyvin vähän tekemistä Lasse Urpalaisen menestystarinan takana. Ahkeruus on paitsi onnen äiti, myös espoolaisen suurin lahjakkuus. Pesäpallossa se olisi riittänyt ehkä Superpesiksen porteille puoliammattilaiseksi, mutta Dota 2:ssa se vei maailman parhaaksi ja miljonääriksi.

Henkilökuvaa varten on haastateltu myös Lasse Urpalaisen lähipiiriä ja entistä pesäpallovalmentajaa.

Yle välittää Dota 2:n maailmanmestaruusturnauksen The Internationalin Vancouverista. Suorat lähetykset alkavat Yle Areenassa pudotuspelivaiheesta maanantaina 20. elokuuta. Finaali nähdään myös TV2:ssa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Urpalaisen lisäksi mestaruusturnauksessa nähdään myös OG:n riveissä kilpailevat Jesse "JerAx" Vainikka ja Topias "Topson" Taavitsainen.

Lue myös:

Suomalainen pelaajatähti teki harvinaisen läpimurron Etelä-Koreassa, räjähdysmäinen kehitys viemässä maailman ykköseksi – "Tämä on ollut täydellinen vuosi"

Joona "natu" Leppäselle pelaamisesta tuli henkireikä vanhempien kuoleman jälkeen

Yle panostaa elektroniseen urheiluun – heti avauslähetyksessä suomalaisväriä maailman huipulla

Vaikka etenkin Kempeleen piti olla naisten Superpesiksen puolivälierissä yllätysvalmis, yllätyksiä ei lopulta nähty yhtäkään. Ennakkoon altavastaajiksi lasketut joukkueet Lappeenranta, Kempele, Rauma ja Seinäjoki onnistuivat lopulta voittamaan kimpassa kokonaisen yhden jakson kahdestakymmenestäneljästä.

Kaikki naisten puolivälieräsarjat katkesivat siis suoraan kolmessa ottelusssa.

Alkavan viikon lauantaina käynnistyvissä välierissä kohtaavat Jyväskylä ja Lapua sekä Pori ja Tampere. Ensin mainituilla joukkueilla on paras viidestä -sarjoissa kotietu.

Paketoimme lyhyesti, miten ennakkosuosikit puolivälieräsarjoissaan onnistuivat.

Jyväskylän Kirittäret

Kirittärien puolivälieräsarjan otteista on vaikea sanoa mitään, niin ylivoimainen se Lappeenrantaa vastaan oli. Perustekemisen tasossa oli kahden joukkueen välillä hirvittävät erot ja se näkyi niin sisä- kuin ulkopelissä. Eikä Jyväskylän todellakaan tarvinnut edes käyttää vielä kaikkia sylintereitään, varastoon jäi vielä paljon. Kotiutukset onnistuivat sarjassa hirmuisilla tehoilla onnistuen yli viidenkymmenen prosentin tehoilla joka pelissä – kahdessa viimeisessä ottelussa sen kotiutusprosentti oli 75.

Yksilöistä esiin nousivat tutut nimet. Kotiutuspuolella Emma Sallinen, Saana Sumen ja Emma Nieminen löivät 26 tikkiä kolmeen naiseen. Vähemmän yllättäen pudotuspelien etenijätilastoa johtavat Virpi Hukka ja Ella Korpela. Sallinen, Sumen ja Hukka onnistuivat kärkilyönneissään lisäksi yli 80 prosentin tehoilla. Huomisen tähdistä kentällä nähtiin vasta 15-vuotias Venla Karttunen, josta kuullaan tulevina vuosina paljon lisää.

Porin Pesäkarhut

Pori riisui Kempeleen aseista todella vakuuttavalla tavalla. Olihan Kempele luokattoman heikko, mutta hyvin pitkälti Porin ansiosta. Etenkin Pesäkarhujen ulkopeli oli sarjassa täyttä timanttia. Kahdessa Porin ottelussa Kempele pääsi yrittämään kotiuttamista yhteensä kymmenen kertaa – tällaisilla luvuilla ei Poria voiteta.

Keikkalukkari Kaisa Salmela selvisi uudesta tulemisestaan kuivin jaloin eikä vähiten erinomaisesti auttaneen ulkokentän vuoksi. Etenkin etukenttä otti ilon irti lähes kaikista Kempeleen heikoista vaihtolyönneistä. Pääpyromaanina toimi itseoikeutetusti Emilia Itävalo. Sisäpelissä Pori oli enemmänkin ehjä kollektiivi kuin kuumien yksilöiden varassa roikkunut ryhmä.

Tärkein huomio Porissa oli silti mentaalipuolen kovuus. Harva joukkue olisi selvinnyt avauskierroksesta yhtä vakuuttavalla tavalla ilman ykköslukkariaan ja pääkotiuttajaansa, joista toki jälkimmäinen (Susanna Puisto) palasi lauantain kolmanteen kamppailuun. Vahva seurakulttuuri ja armoton vaatimustaso näkyivät jo ennen pudotuspelejä, mutta korostuivat kovien panosten otteluissa. Tämä joukkue ei murehdi eikä märehdi, vaan toimii.

Vaikea voitettava jatkossa.

Manse PP

Tampere teki Raumaa vastaan sen mitä piti, ei yhtään enempää. Tulosta on kuitenkin kunnioitettava ja kolmella peräkkäisellä voitolla Manse PP antoi itselleen arvokasta lepo- ja harjoitteluaikaa ennen tulevan viikonlopun välieräsarjaa. Ei päättynyt sarja silti juurikaan syitä hurraa huutoihin antanut – Tampere voitti kuudesta jaksosta heikkoa Raumaa vastaan ainoastaan kolme.

Tampereen pelin parasta antia on ulkopeli ja erityisesti takatilannepelaaminen. Ruosteisen avauskamppailun jälkeen se antoi kahdessa viimeisessä ottelussa Raumalle vain seitsemäntoista kotiutusyritystä. Kolmannessa kamppailussa Rauma onnistui ykköstilanteissaan yksitoista kertaa 42 yrittämällä. Mairittelevista tilastoista huolimatta Tampereen ulkopeliäkin sävyttää turhat ja yksinkertaiset peliä syövät virheet.

Ja sama virhealttius koskee edelleen myös sisäpeliä. Jatkossa Ida Lähdettä ja Laura Karjalaista tarvitaan jalkoina yhä enemmän, sillä illat, joina Henna Peltokangas ja Mira Kolehmainen ovat molemmat sisällä hyvässä iskussa, ovat olleet viime aikoina harvassa. Ja jos kaksikoista toisella ei kulje, keulasta on yhdet erittäin arvokkaat jalat pois.

Parempaan pitää Poria vastaan pystyä.

Lapuan Virkiä

Moni, myös allekirjoittanut, uskoi Seinäjoen pystyvän edes hieman horjuttamaan paikalliskilpailijaansa, mutta mitä vielä – Virkiä marssi välieriin todella vakuuttavalla tavalla. Lapua oli jopa yllättävän ylivoimainen sekä sisä- että ulkopelissä eikä Seinäjoki päässyt missään vaiheessa edes iholle.

Lapua murskasi Mailajussit lopulta tylysti kaikilla sektoreilla – myös henkisesti. Lauantain ratkaisevassa ottelussa Seinäjoki sai aikaiseksi kaikki neljä kolmostilannetta, sarjan toisessa kamppailussa viisi. Ulkopelidominanssin lisäksi Virkiä jyräsi sisällä taululle leveällä rintamalla isot juoksumäärät.

Yksilöistä esiin nousi tietenkin ykköstykki Janette Lepistö, joka onnistui kolmessa ottelussa peräti kuusitoista kertaa. Virkiä oli kuitenkin ennen muuta joukkue ja se näkyy tilastoistakin. Peräti kahdeksan pelaaja toi kolmessa ottelussa vähintään kolme juoksua. Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei Seinäjoesta ollut lopulta edes mittariksi.

Lapuan näkökulmasta suosikin rooli muuttuu jatkossa haastajan rooliksi. Joutuu koville Jyväskylän kanssa.

Lue lisää:

Naispesäpalloilun puolivälieräsarjat katki lyhyimmällä kaavalla

Kouvolan pallonlyöjät olivat Superpesiksen alkukauden sensaatio. Heinäkuun puolivälissä KPL:llä oli takanaan 19 ottelun voittoputki.

Elokuussa Kouvolan pelissä tapahtui kuitenkin jotain, kun se hävisi kolme peräkkäistä otteluaan. Viimeisestä runkosarjapelistä Sotkamon Jymyä vastaan tuli kuitenkin voitto ja KPL vei runkosarjan nimiinsä.

Runkosarjaotteiden hyytyminen loppua kohden ei huoleta Kouvolan kapteeni Anssi Lammilaa.

– Ei se enää huolestuta. Koen positiivisena, että tuli vastoinkäymisiä. Tappiot vahvistavat ja ne ovat nyt taaksejäänyttä elämää.

Kouvolan pelinjohtaja Matti Iivarisen mukaan runkosarjaotteluita on yritetty pudotuspelejä ajatellen häivyttää mielestä. Jos jotain Iivarinen nostaa jatkoa ajatellen esille alkukaudesta, niin sen, että joukkue etenee peli kerrallaan eikä murehdi menneitä.

Iivarinen ei huomannut joukkuestaan väsymystä runkosarjan lopussa, vaikka Kouvolan hyvä tahti sammahtikin loppua kohden.

– Pelasimme hyvää peliä ja sitten se vähän tasaantui emmekä olleet parhaimmillamme. Vaikea on syitä keksiä, mutta silloin ei onnistuttu. Nyt yritämme saada peliä jengoille, Iivarinen kertoo.

– Pudotuspeleihin ei ole erityisesti uusia juttuja, tasaisesti pitää jatkaa. Mitä tahansa tuleekin vastaan, niin siitä yritetään selvitä.

KPL:n pelin kehittyminen ja hyvä runkosarjaesitys on joukkueen kotiuttaja Matti Latvalan mukaan monen vuoden prosessi, johon uusi pelinjohtaja Matti Iivarinen on tuonut potkua.

– Monen vuoden ajan olemme tehneet hyvää työtä ja siihen Matin tuoma lisämauste peliin, niin eiköhän se ollut meidän runkosarjamme resepti, Latvala toteaa.

Lammilan mukaan Iivarinen on tuonut Kouvolan peliin erilaista tyyliä.

– Pelityylillisesti on ollut erilaista ja se on näkynyt juoksumäärissä. Suurimpana asiana on tullut sisäpelin räiskyvyyttä.

Latvala kiittelee myös joukkueensa nopeita miehiä.

– Sisäpeli on pyörinyt hyvin. Meillä on nopeita miehiä joukkueessa, niin on ollut hyvä kotiuttaa.

Suomen mestaruutta kohden nöyrinä mutta luottavaisina

KPL on ollut finaaleissa viimeksi vuonna 2010. Nyt kaikki olisi kunnossa jopa Suomen mestaruutta ajatellen, mutta mitään ei oteta joukkueessa itsestäänselvyytenä.

– Kyllä meillä on palikat mestaruutta varten, mutta matka siihen on vielä mahdottoman pitkä. Monta voittoa ja hyvää peliä pitää pelata, Latvala toteaa.

Joukkueen kapteeni Anssi Lammilalla on kuitenkin kova luotto joukkueensa hyviin pudotuspeliesityksiin.

– Meillä on kaikki mitä tarvitaan. Tavoite on voittaa Suomen mestaruus ja siihen on kyllä kova luotto, Lammila toteaa.

– Nyt mennään täysillä sunnuntaista lähtien. Mikään ei rajoita meidän tekemistämme.

Joukkueen terveystilanne on pelinjohtaja Iivarisen mukaan kohtuullinen.

– Vaikea sanoa, kuinka moni joukkue ihan terveenä on runkosarjan jälkeen, mutta kohtuullisesta tilanteesta pääsemme etenemään.

Iivarinen kuvailee joukkuueessa vallitsevan odottava ja ehkä jopa hieman jännittynyt tunnelma.

Kapteeni Lammila jatkaa kopissa ja kentällä samalla tavalla kuin aiemminkin.

– Odotan joukkueelta paljon onnistuneita suorituksia. Mitään kikkoja ei tehdä, ja mennään vanhalla tutulla kaavalla, Lammila kertoo.

Superpesiksen pudotuspelit alkavat sunnuntaina.

Lue myös:

Superpesiksen runkosarjan voittaja Kouvola tappiosumassa pudotuspeleihin: ”Hirveästi entisiä juttuja ei mukaan pudotuspeleihin oteta”

Miesten Superpesiksen runkosarjan voittanut Kouvolan Pallonlyöjät on aloittanut pudotuspelit voitolla, kun se kukisti Kiteen Pallon supervuoroparin päätteeksi 2–1 (0–1, 4–2, 2–1).

Supervuoroparissa Kiteen Jesse Eskelinen kotiutti Joni Tervon. KPL ratkaisi tasoittavalla, kun Juha Korhonen ja Sasu Toikka löivät tarvittavat juoksut. Välieräpaikkaan tarvitaan kolme voittoa.

– Tämä oli mukava matsi, mutta tulos oli kannaltamme väärä. Kun karkki on suussa, se kannattaisi pureskella tai nielaista, kuvaili KiPan ykköspalkittu Sami Partanen.

KPL:n kärkikolmikko pompotti avausjaksonkin tilannetta liki erehtymättä, mutta kotiutusosasto yski. KiPa voitti avausjakson jokeri Antti-Jussi Toropaisen ainoalla lyöntivuorolla iskemällä kakkoskumuralla

Toisella jaksolla jokeri Juha Korhonen nosti KPL:n kotiutuksellaan tasoihin. Matti Latvala sivalsi kaksi peliä pitkittänyttä kotiutusta kumuroilla.

KiPa kävi supervuoroparin avaavalla johdossa, kun KPL-kasvatti Jesse Eskelinen kotiutti ottelun ensimmäisellä lyönnillään. KPL kuitenkin kiri ohi Korhosen ja Sasu Toikan lyömillä juoksuilla.

KPL:lle avausottelun voitto oli helpottava, koska runkosarjan loppu sujui joukkueelta heikosti. Kouvolalaiset hävisivät neljä runkosarjan viidestä viime ottelusta.

KPL:n palkitut olivat yhden juoksun lyönyt pomppovaihtaja Juho Hacklin (6 kärkilyöntiä/6 yritystä) ja lukkari Janne Kivipelto (2/5).

KiPasta erottuivat Partanen (4/9) ja kaksi juoksua lyönyt ex-koplalainen Valentin Ikonen (4/8). Välieriin selviää kolmella voitolla. Ottelusarjat jatkuvat ainakin tiistaina ja torstaina.

Välieriin selviää kolmella voitolla. Ottelusarja jatkuu tiistaina.

Lue myös:

KPL on unohtanut runkosarjan lopun hyytymisen ja lähtee pudotuspeleihin täynnä virtaa – "Meillä on palikat mestaruutta varten"

Yllätysten makua ilmassa – Yle Urheilu arvioi Superpesiksen puolivälieräparit

Runkosarjan voittanut Kouvolan Pallonlyöjät kesti puolivälierien alkuun Kiteen Pallon luoman paineen. KPL:n kotivoitto tosin ratkesi vasta supervuoroparissa 2-1 (0-1, 4-2, 2-1).

- Tämä oli nussakka (mukava) matsi, mutta tulos oli kannaltamme väärä. Kun karkki on suussa, se kannattaisi pureskella tai nielaista, kuvaili KiPan ykköspalkittu Sami Partanen.

KPL:n kärkikolmikko pompotti avausjaksonkin tilannetta liki erehtymättä, mutta kotiutusosasto yski. KiPa voitti avausjakson jokeri Antti-Jussi Toropaisen ainoalla lyöntivuorolla iskemällä kakkoskumuralla. Toisella jaksolla jokeri Juha Korhonen nosti KPL:n kotiutuksellaan tasoihin. Matti Latvala sivalsi kaksi peliä pitkittänyttä kotiutusta kumuroilla.

KiPa kävi supervuoroparin avaavalla johdossa, kun KPL-kasvatti Jesse Eskelinen kotiutti ottelun ensimmäisellä lyönnillään. KPL kuitenkin kiri ohi Korhosen ja Sasu Toikan lyömillä juoksuilla.

KPL:n palkitut olivat yhden juoksun lyönyt pomppovaihtaja Juho Hacklin (6 kärkilyöntiä/6 yritystä) ja lukkari Janne Kivipelto (2/5). KiPasta erottuivat Partanen (4/9) ja kaksi juoksua lyönyt ex-koplalainen Valentin Ikonen (4/8). Välieriin selviää kolmella voitolla. Ottelusarjat jatkuvat ainakin tiistaina ja torstaina.

Veto vireessä Saarikentällä

Vimpelin Vedolla ei ollut pieniäkään vaikeuksia aloittaa puolivälieriä voitolla. Saarikentällä nähtiin isäntien juhlat Pattijoen Urheilijoiden kustannuksella lukemin 2-0 (6-0, 13-2).

Avausjaksolla Vedon Arttu Ruuska löi joukkueensa kaksi ensimmäistä juoksua ja toi kolmannen, kunnes Elmeri Anttila sinetöi jaksovoiton kunnarillaan (1+2). Toisella jaksolla tilanne oli vielä kolmen vuoroparin jälkeen lähinnä kaksi juoksua lyöneen Janne Mäkelän ansiosta 4-1. Tyhjän kentän kunnarin lyönyt Henri Puputti ja ajolähdön tyhjentänyt Anttila varmistivat murskalukemat.

Vedon sankarit olivat 2+5 juoksua lyönyt koppari Anttila (9/14) ja polttaja Mikko Kanala (8/9). PattUsta parhaaseensa pystyivät ykkösvahti Timo Kallio (7/8) ja kolmosvahti Tapio Salo (4/5).

Jymy pelastui kotiutuskisassa Sotkamon

Jymy oli melkoisessa ahdingossa Koskenkorvan Urheilijoiden isäntänä, mutta kainuulaiset saivat ensimmäisen kiinnityksen välieräpaikkaan voitolla kotiutuskisassa 2-1 (1-4, 5-3, 0-0, 3-2).

Avausjaksolla ilmajokisten etenijät pääsivät lyömällä tyhjälle kentälle vain kahdesti 16 yrityksellä, mutta kotiuttajien tehokkuus ratkaisi jaksovoiton vieraille. Jokereista Markus Hallasuo löi kolme ja Patrik Wahlsten yhden juoksun. Toni Kohonen ja Topi Korhonen näyttivät toisen jakson aluksi kotiutuksillaan mallia kotijoukkueen jokerikotiuttajille.

KoU rakensi supervuoroparin alkuun kärjestään yhden palon ajon, josta jokerit eivät kuitenkaan onnistuneet kotiutuslyönneissään. Jymy ei päässyt tasoittavalla edes kolmostilanteeseen asti. Hallasuo pelästytti sotkamolaisia kunnarillaan (1+1) kotiutuskisan neljännessä parissa.

Jymyn pelastajiksi nousivat juoksun mieheen lyöneet Kohonen, Roope Korhonen ja Antti Korhonen. Jymyn varmaotteisimmat olivat polttaja Topi Korhonen (6/7) ja kakkosvahti Jere Vikström (5/8). Ilmajokisista esiin nousivat kotiutuskisa mukaan lukien kuusi juoksua lyönyt Hallasuo (6/7) ja kaksi juoksua tuonut kolmosvahti Tuomas Tuohisaari (6/8).

Jussienkin yllätys hiipui kalkkiviivoilla

Joensuun Maila oli melkoisissa ongelmissa ottelusarjansa avauksessa Seinäjoen Jymy-Jusseja vastaan. Mehtimäen isännät kairasivat voiton väkisin liki kolmen tunnin väännön jälkeen 2-1 (5-6, 3-2, 1-0).

Edes isäntien kolmen juoksun johto avausjakson toisen vuoroparin avaavan jälkeen ei hyydyttänyt Jusseja. Vieraiden avausjakson päärooleissa olivat tyhjän kentän kunnarin juossut Juuso Myllyniemi ja hänet kunnarilyönnillään (1+1) tuplajuoksuna kotiuttanut Toni Marjamäki.

Toisella jaksolla Jussit pääsi viimeiseen ulkovuoroonsa johtolukemissa 2-0, mutta JoMa rummutti 16 lyöjän sisävuorossa väkisin jaksovoittoon riittäneet juoksut. Juha Niemi ja nollasta uudelleen rakennetussa tilanteessa iskenyt Henri Litmanen löivät kotiutuksensa kahden palon rasittamana.

Supervuoropari päättyi tasoittavalla JoMan ykköskärki Konsta Kettusen tyhjän kentän kunnariin. JoMan helpotuksen takasivat neljä juoksua tuonut Kettunen (10/12) ja polttaja Litmanen (4/6). Jusseista kaikissa vaihtolyönneissään onnistuivat Marjamäki (10/12) ja Myllyniemi (8/12).

Alemman jatkosarjan kautta Superpesiksen pudotuspeleihin kahdeksantena joukkueena selviytynyt Kiteen Pallo pitkitti ensimmäisenä joukkueena puolivälieräsarjaa. KiPa tasasi voitot (1–1) Kouvolan Pallonlyöjien kanssa otettuaan Rantakentällään maukkaan voiton 1–0 (7–6, 2–2).

– Melkoinen kylätappeluhan tämä oli. Kopla rakensi tilanteita, mutta takatilanteemme piti. Jesse Eskelinen pelasi taas hyvän pelin lautasen äärellä, kehui KiPan pelinjohtaja Raimo Bragge joukkueensa kuusaalaislukkaria.

Avausjakson tuntuivat ratkaisevan vieraille kolme juoksua mieheen lyöneet Matti Latvala ja jokeri Juha Korhonen, kunnes KiPa punnersi viimeisen vuoroparin tasoittavalla 17 lyöjän sisävuoron. Kotijoukkue takoi vain yhden palon rasittamana neljä juoksua, joista viimeiset iskivät kärjen ajosta ex-koplalaiset Sami Partanen ja Valentin Ikonen.

Ikonen löi isännät toisella jaksolla johtoon. Myös ex-koplalaisen Jani Ahosen tyhjän kentän kunnari neljännen vuoroparin avaavalla nousi suureen rooliin, kun Koplan kiri toi vieraat tasoittavalla tasalukemiin.

KiPan palkitut olivat polttaja Ikonen (4 kärkilyöntiä/7 yritystä) ja tyhjän kentän kunnarin juossut kärki Ville Hämäläinen (7/11).

Koplan onnistujia olivat neljästä kotiuttanut ex-kipalainen Latvala (7/10) ja kahdeksan kertaa kärjen kakkoselle siirtänyt polttaja Anssi Lammila (8/9).

PattUn yllätys hiipui tappioon

Toinen tiukan taistelun tiistaina järjestänyt kotijoukkue oli Pattijoen Urheilijat, joka joutui kuitenkin tyytymään kotiutuskisan jälkeen tappioon Vimpelin Vedolle 1–2 (4–1, 3–10, 0–0, 2–3). Veto saa välieräpaikan torstaina katkolle kotonaan Saarikentällä.

PattU hyydytti Vedon avausjaksolla viiteen kolmostilanteeseen. Isäntien jaksovoiton pohjustivat kaksi ensimmäistä juoksua etenijänä kirmannut Jere Achren ja kahdesti kotiuttanut Markus Lehtiniemi.

Toinen jakso lähti raahelaisten käsistä Vedon toisen sisävuoron aikana. Matias Rinta-aho ja Perttu Ruuska löivät helpottavat juoksut, joiden jälkeen Janne Mäkelä iski kaksi kotiutusta ja Arttu Ruuska sivalsi 1+2 juoksua sekä toi Elmeri Anttilan kotiuttamana tuplajuoksun.

Kotiutuskisassa Vedon Mäkelän, Rinta-ahon ja Anttilan lyömät juoksut avaavalla olivat raahelaisille liikaa.

PattUn pirteimmät olivat täydellistä työtä mailan varressa tehnyt Timo Kallio (11/11) ja kolme juoksua lyönyt jokeri Lehtiniemi (7/9).

Vedon sitkeimmät olivat kakkosvahti Arttu Ruuska (8/10) ja kaikissa vaihtolyönneissään onnistunut polttaja Mikko Kanala (9/10).

JoMakin jo voiton päässä välieristä

Yhden palon päässä otteluvoitosta tiistaina Joensuussa käynyt Seinäjoen Jymy-Jussit hävisi Joensuun Mailalle toistamiseen, kun lukemat lakeudella olivat 0–2 (3–6, 0–4).

Vieraiden avausjakson tyrmäyksestä vastasi ensimmäisen avaavalla ajolähdön tyhjentänyt (1+3) Juha Puhtimäki.

Toisella jaksolla vieraiden Lauri Kivinen löi juoksun ja toi kaksi.

Jusseista taistelivat tiukimmin tyhjän kentän kunnarin juossut Tero Tyynelä (7/11) ja polttaja Elmeri Lieto (1/6).

JoMan tehomiehet olivat lukkari Puhtimäki (5/10) ja neljä juoksua lyönyt jokeri Juha Niemi (5/10).

Myös KoU antautui toistamiseen Jymylle

Myös Seinäjoen naapurissa kotijoukkue joutui kolmen pakkovoiton paikkaan, kun Koskenkorvan Urheilijatkin hävisi toistamiseen. Ilmajokiset antautuivat kotonaan Sotkamon Jymylle 0–2 (4–6, 4–8).

KoU avasi kolmen juoksun sisävuorolla, muttei saanut kainuulaisten kuvioita sekaisin. Antti Korhosen ja Jere Vikströmin kolmannessa vuoroparissa lyömät 1+1 juoksua mieheen käänsivät jakson vieraille.

Kolmesti toisella jaksolla kotiuttanut Roope Korhonen sai alkuun taustatukea helpottavat juoksut lyöneiltä Toni Kohoselta ja Lauri Rönköltä.

Koskenkorvan ärhäkimmät olivat kolme juoksua tuonut vaihtaja Veli-Pekka Yli-Hirvelä (7/7) ja kaikki viisi kotiutuspaikkaansa hyödyntänyt jokeri Markus Hallasuo (5/7).

Jymyn sankarit olivat 2+2 juoksua kiskaissut sieppari Antti Korhonen (9/10) ja ykköskärki Vikström (7/11). Välieriin pääsee kolmella voitolla.

Ottelusarjat jatkuvat torstaina. Tarvittaessa pelataan lauantaina ja sunnuntaina.

Lue myös:

Pesäpallosuosikit voitokkaita puolivälierien avauksessa - Jussienkin yllätys hiipui kalkkiviivoilla

KPL taisteli helpottavan voiton ja kukisti Kiteen Pallon pudotuspeliavauksessaan

KPL on unohtanut runkosarjan lopun hyytymisen ja lähtee pudotuspeleihin täynnä virtaa – "Meillä on palikat mestaruutta varten"

Naisten Superpesiksen välieräjoukkueet selvillä – näin suosikit jyräsivät

Joensuun Mailan avaus Superpesiksen puolivälierissä tarjosi kotiyleisölle jännitettävää, mutta tiistain vierasottelu Seinäjoen Jymyjusseja vastaan ei jättänyt epäselvyyttä paremmasta joukkueesta.

JoMa voitti ottelun jaksoin 2–0 (6–3, 4–0). Pelinjohtaja Petri Pennasen mukaan puolivälieräsarjan ensimmäisen ja toisen ottelun välipäivät käytettiin tehokkaasti.

Joensuu johtaa otteluparia voiton 2–0. Jatkoon tarvitaan kolme voittoa.

– Peli sai hyvän lähdön, kun Puhtimäen Juha löi ajolahdöstä läpi ja kunnarin. Se oli vähän erilainen aloitus, Pennanen toteaa Yle Urheilulle.

– Vahvasta startista johtuen jäimme ehkä vähän odottelemaan. Vähän annettiin siinä kaverille eväitäkin, mutta toinen jakso oli sellainen jämpti ja päättäväinen esitys. Ulkopeli oli betonia ja joka vuorossa tuli juoksujakin.

Joensuulaiset veivät peliä tilastoiden valossa suorastaan ylivoimaisesti. Kolmostilanteita vierasjoukkue loi 19, kun Jymyjussit jäivät kuuteen. Mailan varressa Juha Niemi löi yhteensä neljä juoksua.

Kunnarilla pelin avannut Puhtimäki oli loistovireessä myös syöttölautasen ääressä.

– Toisella jaksolla oli monta vuoroparia, joissa syöttövalinnat olivat sellaisia, että lyöjän ratkaisut ja kaaripeli tahtoivat mennä vastustajalla aika sekaisin. Saimme useamman palon kerrallaan. Se tietenkin syö vastustajaa ja antaa energiaa meille, Pennanen kertaa.

Joensuulaisilla on mahdollisuus katkaista puolivälieräsarja torstaina, kun Jymyjussit saapuu toistamiseen Mehtimäelle. Pelinjohtaja korostaa hetkessä elämistä.

– Eihän tässä olla muuta kuin lähempänä jatkoon menoa. Mielen pitää olla itsevarma, mutta nöyrä. Sitten vaan päättäväisesti torstain matsiin, Pennanen sanoo.

"Turha katsella pidemmälle"

JoMan runkosarjan loppu oli todella jäätävä, sillä joukkue on hävinnyt edellisen kerran heinäkuussa. Pennanen jakaa kiitosta laajasti.

– Fysiikkavalmennus on tehnyt huippuduunia. Siellä on tämän kauden läpi kulkenut isona teemana, miten oltaisiin huippuiskussa, kun pitää olla. On ollut hienoa, kun pelinjohtajana on saanut valita ehjiä pelaajia, Pennanen toteaa.

– Se on ollut myös kovaa pelin kehitystyötä. Alkukaudesta tietyt osa-alueet pätkivät, pelasimme paljon jaksoja tasan ja menetimme pisteitä. Siellä kuitenkin voitettiin paljon pelejä ja se on ollut iso teema tälle kaudelle.

JoMa on pokannut pronssia viidellä kaudella putkeen. Jos paikka finaalissa ei aukea, kauden jälkeen seuran jättävä Pennanen jää ilman kirkkainta mitalia.

– En näe sitä ainakaan taakkana. Olisi isompi taakka, jos olisi viisi vuotta ollut vaikka yhdeksäs. Varmasti olisi isommat paineet ja nämä pelit jännittäisivät, Pennanen toteaa.

– Meillä on rutiini kasvanut siihen, että osataan nähdä meneillään oleva sarja. On turha katsella tässä vaiheessa sen pidemmälle. Pelataan vaan niin hyvin kuin osataan, yritetään se potentiaali työntää joka matsiin.

Lue myös:

KiPa pitkitti KPL-sarjaa ex-koplalaisten tehoilla, muut sarjat katkolla torstaina

Pesäpallosuosikit voitokkaita puolivälierien avauksessa - Jussienkin yllätys hiipui kalkkiviivoilla

Yllätysten makua ilmassa – Yle Urheilu arvioi Superpesiksen puolivälieräparit

KPL piti kotietunsa voittaen haastajansa 2-0 (4-1, 10-1) ja johtaen ottelusarjaa voitoin 2-1.

– Emmeköhän ole oppineet, että pelit lähtevät nollanollasta, kiteytti KPL:n kapteeni Anssi Lammila tunteitaan ennen matkaa lauantaiseen Kiteen katkopeliin.

Avausjakso oli juoksulukemia tiukempi, mutta Kopla sai kahden Juha Korhosen saumakotiutuksen päälle kaksi lahjajuoksua harhaheitoilla. Toinen jakso lähti KiPan käsistä nolosti, kun Juho Hacklin tyhjensi etutilanteen (1+2) laittoman lyöntinsä jälkeen kakkosjatkeelle iskemällään lyönnillä.

KPL:n palkitut olivat kaikissa kärjen vaihdoissa kakkoselle onnistunut Lammila (6 kärkilyöntiä/7 yritystä) ja koppari Hacklin (9/10). Toni Laakso palasi kotijoukkueen polttolinjalle kuukauden sairauslomalta. KiPasta erottuivat lukkari Jesse Eskelinen (1/5) ja joukkueen juoksut lyönyt, jokerina aloittanut ja kolmosvahtina toisen jakson pelannut Antti-Jussi Toropainen (4/7).

Vedolla tilauksessa 10:s peräkkäinen SM-mitali

Yhdeksän peräkkäistä SM-mitalia napannut Vimpelin Veto yrittää kymmentä täyteen voitettuaan puolivälierissä Pattijoen Urheilijat suoraan voitoin 3-0. Veto latoi ratkaisukohtaamisessa taululle voittolukemat 2-0 (20-4, 9-5).

Avausjakso lähti raahelaisten käsistä jo Vedon ensimmäisen vuoroparin tasoittavalla Janne Mäkelän tyhjentäen heti ajolähdön (1+3). Kunnarin taukoon mennessä juoksivat myös Arttu Ruuska ja Mikko Kanala. Toisella jaksolla Veto karkasi toisessa ja kolmannessa vuoroparissa Perttu Ruuskan ja Mäkelän lyötyä molemmissa juoksun mieheen.

Vimpeliläissankarit olivat 1+7 juoksua iskenyt jokeri Mäkelä (8/11) ja 2+2 juoksua lyönyt sekä seitsemän tuonut Kanala (14/18). Raahelaisten yritteliäimmät olivat 1+1 juoksua lyönyt vaihtaja Timo Kallio (9/13) ja kertaalleen kotiuttanut lukkari Topi Kosonen (5/9).

JoMa nollasi ensimmäisenä esteenä olleen Jymy-Jussit

Viisi peräkkäistä SM-pronssia saavuttanut Joensuun Maila pelaa mitaleista tälläkin kaudella. JoMa nollasi Seinäjoen Jymy-Jussit ratkaisukohtaamisessa 2-0 (4-0, 5-0).

Vieraat saivat avausjaksolla aikaan vain yhden kolmostilanteen, joten jo Iiro Kuosan lyömä isäntien avausjuoksu olisi riittänyt jaksovoittoon. Toisella jaksolla Konsta Kettunen kipaisi tasoittavalla saman tien tyhjän kentän kunnarin ja toi perään tuplajuoksun Tuomas Jussilan kotiuttamana.

JoMan tehomiehet olivat ykköstä hihassaan kantava Kettunen (10/10) ja kaksi juoksua lyönyt lukkari Juha Puhtimäki (5/8). Jusseista parhaaseensa pystyivät polttaja Juuso Myllyniemi (4/5) ja koppari Ville Viita (3/8).

Jymy hakee jatkoa koko vuosituhannen mitaliputkelle

Sotkamon Jymyn koko 2000-luvun kestäneet välieräpelit saavat jatkoa tälläkin kaudella. Kainuulaiset voittivat puolivälierissä Koskenkorvan Urheilijat suoraan voitoin 3-0, kun ratkaisukohtaaminen Hiukassa päättyi kotivoittoon 2-0 (3-0, 8-2).

Jymy voitti avausjakson Riku Niemen sekä jokeriensa Roope Korhosen ja Lauri Rönkön kotiutuksilla. Toisella jaksolla Roope Korhonen kotiutti kahdesti ja Antti Korhonen löi kolmannessa vuoroparissa 1+2 juoksua. Niilo Piiponniemi palasi Jymyn riveihin sairaslistalta.

Sotkamolaisten sitkeimmät olivat neljä juoksua tuonut polttaja Niko Korhonen (5/5) ja vaihtaja Antti Hartikainen (7/7). Ilmajokisista osaavimmat olivat koppari Veli-Pekka Yli-Hirvelä (6/7) ja yhden juoksun lyönyt polttaja Anttoni Jakobsson (3/7).

Välierät alkavat keskiviikkona ja torstaina. Jos KPL menee jatkoon, ottelusarjat ovat KPL-SoJy ja ViVe-JoMa. Jos KiPa selviytyy välieriin, ottelusarjat ovat ViVe-KiPa ja JoMa-SoJy.

Naisten Superpesiksen välierät käynnistyvät vihdoin lauantaina, kun Jyväskylä ja Pori emännöivät kotiavauksissaan Lapuaa ja Tamperetta. Ensin mainitussa sarjassa katseet kiinnittyvät tiukasti Virkiän kotiuttajajokeri Janette Lepistöön, jonka pysäyttäminen on suosikkina sarjaan lähtevän Kirittärien tärkein tehtävä.

Onhan Lapua muutenkin laadukas joukkue, mutta Lepistön pysäyttäminen – tai edes merkittävä jarruttaminen - veisi Kirittäret erittäin lähelle loppuottelupaikkaa.

Runkosarjassa Jyväskylä onnistui Lepistön kanssa hyvin. Kahdessa ensimmäisessä kohtaamisessa Lepistö onnistui kotiuttamaan kahdellatoista yrittämällä ainoastaan kolme kertaa. Vasta ylemmän jatkosarjan ottelussa 95 (9+86) juoksua runkosarjassa iskenyt Lepistö (4/5) alkoi muistuttaa itseään.

On selvää, että Jyväskylässä on istuttu videoiden ääressä, mutta mitä uutta jo lähtökohtaisesti tutusta pelaajasta voi tässä vaiheessa kautta löytää?

– Iso asia on katsoa, onko lyömiseen tullut jotakin uutta kauden aikana. Sitä kautta tehdään hänen suhteensa tarkennuksia ja mietitään todennäköisyyksiä, että mitä ratkaisuja voisi tulla millekin merkeille. Näiden kautta mietimme, mihin hän tulee painostamaan ja toisaalta, millaiset ovat meidän painotuksemme, vastaa Kirittärien viuhkamies Jussi Viljanen.

Jotakin uutta oli tarjolla jo muun muassa ylemmän loppusarjan kohtaamisessa joukkueiden välillä. Kolmosrajaleikkureistaan tunnettu Lepistö kotiutti useaan kertaan kolmosrajanäpeillä, mikä yllätti Jyväskylän housut kintuissa. Eri asia silti on, mitä Lapua on näpeillä hakenut.

Toki voi olla, että myös nyt luvassa pieniä. Toisaalta voi olla, että pelinjohto lyötätti pieniä houkutellakseen syvällä pelaavia pesävahteja lähemmäksi läpilyöntien toivossa.

– Paljon lähemmäksi ei uskalla tulla, sillä varmaa on, että etenkin Lapualla luvassa on leikkuria rajaan ja pommeja kolmosluukkuun. Vaikka emme voi tulla paljoa lähemmäksi, meillä pitää olla valmius siihen, että sieltä tulee myös pieniä, Viljanen sanoo.

– Toisaalta pitää osata antaa arvo hyville suorituksille. Lepistö löi meitä vastaan viimeisellä korkeaan syöttöön erinomaisen näpin. Tästä ollaan juteltu läpi viikon. Jos tällaisia tulee, nostamme hattua ja jatkamme seuraavaan tilanteeseen.

Omilla vahvuuksilla

Epätodennäköistä kuitenkin on, että kovalyöntinen Lepistö alkaa välieräsarjassa repiä kaneja hatustaan – ei tämän tarvitse. Lepistö, joka lyö palloa kovempaa kuin kukaan toinen pelaaja naisten Superpesiksessä, pystyy ratkomaan pelejä omilla parhailla suorituksillaan.

Ja, kun puhutaan Lepistön vaarallisuudesta, puhutaan monipuolisesta läpilyönnin uhkasta. Rajaleikkeet, vedot kolmosluukkuun tai esimerkiksi taakse keskelle, ovat hyvin usein ottamattomia siivuja. Kaiken lisäksi Lepistö on tuonut repertoaarinsa vahvasti leikkaavan kakkosrajaleikkurin.

On myös hyvä muistaa, että vaikka Jyväskylällä on niin sanottuja ratkaisupelaajia hieman enemmän riveissään, myös kysymysmerkkejä löytyy. Esimerkiksi Emma Sallinen, Laura Toikkanen ja vasta 15-vuotias Venla Karttunen joutuvat sarjassa kovaan testiin paitsi Lepistön, koko Virkiän toimesta.

Lukkari Mari Mantsisen kannalta ongelmallista on Lepistön erinomaiset syötönhallintataidot – puolikkailla tai matalilla tätä saa harvoin raiteiltaan.

Lepistö on siis pelaaja, joka pystyy voittamaan omalla henkilökohtaisella osaamisellaan Lapualle jaksoja, jopa otteluita. Jaksonkin voittaminen antaisi lähtökohtaisesti altavastaajana sarjaan lähtevälle Virkiälle mahdollisuuden taistella voitosta supervuoroparissa.

– On siellä sisäpelissä paljon muutakin. Pidimme Lepistön syksyn 2015 loppuotteluissa neljässä lyödyssä emmekä silti voittaneet mestaruutta, Viljanen muistuttaa.

Jalat pois edestä ja kovaa sadetta

Se, miten Lepistön voisi pysäyttää, alkaa nollatilannepelaamisesta. Kaisaleena Rautakorven ja Silja Syrjälän nopeat jalat pitäisi ensinnäkin saada pois mahdollisimman usein Lepistön edestä. Kotiuttaminen vaikeutuu merkittävästi, jos tulossa eivät ole parhaat jalat.

Ja etenkin, koska Lepistöltä puuttuvat muutamista onnistumisista huolimatta hyvät haastolyönnit. Maan kautta pelaaminen ei kuulu Virkiä-tykin vahvuuksiin. Kakkosjatkeelle tämä ei myöskään lyö, minkä ulkokenttä ja etenkin kakkoskoppari voi ottaa pelaamisessaan huomioon.

Joskus 22-vuotias lapualainen saattaa myös turhautua ja tuskastua, ellei saa otteluun onnistunutta alkua.

Näiden jälkeen Jyväskylän toivo lepää lähinnä rankkasateen toivomisessa.

– Katsotaan nyt, millaisilla kuvioilla ja syvyyksillä me hänelle pelaamme. Selvä asia on, että paljon on aikaa käytetty hänen lyöntiensä katseluun, ei se varmasti Janetelle tai Lapuallekaan yllätys ole. On silti edelleen muistutettava, että heidän sisäpelissään on paljon muutakin, mitä me on katsottu ja mietitty, Viljanen toistaa.

Ehdottomasti on, mutta mikään ei ole tärkeämpää kuin Lepistön lyöntiterän tylsyttäminen.

Lue myös:

Naisten Superpesiksen välieräjoukkueet selvillä – näin suosikit jyräsivät

Kun puhutaan naisten Superpesiksen menestyjistä 2000-luvulla, kaksi seuraa nousee yli muiden. Edellisestä kahdeksastatoista mestaruudesta Jyväskylän Kirittäret on nimittäin vienyt nimiinsä kahdeksan, Lapuan Virkiä seitsemän. Vain kahdesti 2010-luvulla loppuottelut on käyty joidenkin muiden kuin Jyväskylän ja Lapuan välillä.

Ainoastaan Pattijoki (2000), Pori (2002) ja Tampere (2017) ovat pystyneet tällä vuosituhannella lyömään kiilaa kahden suurseuran väliin. Jyväskylään profiloitunut Kirittäret-luotsi Jussi Viljanen oli kaiken lisäksi tuomassa mestaruuksia myös Pattijoelle ja Porille. Viljanen on juhlinut Jyväskylän kanssa naisten mestaruutta vuosina 1996, 1997, 2009, 2010 ja 2016.

Kun rakkaat viholliset jälleen kohtaavat pudotuspeleissä, se tapahtuu poikkeuksellisesti jo välierävaiheessa.

Edellisen kerran joukkueet kohtasivat välierävaiheessa syksyllä 2008. Tuolloin mestaruuteen marssinut Jyväskylä pudotti Lapuan jatkosta voitoin 3-1. Kymmenen vuotta sitten kohdanneista joukkueista vain yksi pelaaja pelaa edelleen naisten Superpesistä. Jyväskylän lukkarina tuolloin operoinut, uransa jo aiemmin lopettanut, Kaisa Salmela toimii tällä hetkellä Porissa keikkalukkarina.

Vaikka joukkueet ovat niittäneet viime vuosina menestystä enemmän kuin omiin tarpeisiin, nyt jalkeilla olevat ryhmät ovat takavuosien tähtisikermiin verrattuna melko nuoria ja kokemattomia. Esimerkiksi Jyväskylän riveistä vain neljällä pelaajalla on taskussaan kultamitali (Emma Nieminen, Virpi Hukka, Marjukka Urpelainen, Iina Valkeejärvi).

Näistäkin Valkeejärvi on sivussa loppukauden jalkaleikkauksen vuoksi.

Lapuan pelaajista Emmi Viitalalla on viisi kultamitalia, Jenna Kammi-Rahnastolla kolme ja Janette Lepistöllä kaksi, muilla ei yhtäkään. Vaikka joukkueilla on pitkä yhteinen historia, sillä ei ole alkavassa sarjassa paljoakaan merkitystä, sillä seuroista molemmat ovat rakentamassa kokonaan uutta tarinaa.

Vaikka runkosarjan voittanut Kirittäret pelasi joukkueista selkeästi ehjemmän runkosarjakokonaisuuden, Lapuaa vastaan sillä on ollut vaikeaa aina. Joukkueiden kolmesta runkosarjakohtaamisesta, kaksi päättyi 1-0-lukemin (molemmille yksi voitto) ja kolmannessa voitto ratkesi Jyväskylän eduksi supervuorossa.

Jyväskylä lähtee sarjaan suosikkina, mutta vain turvan mitalla – jos silläkään.

- Moni pitää meitä altavastaajansa, mutta tasatilanteesta tähän sarjaan nähdäkseni lähdetään. Olemme alusta asti löytäneet hyviä juttuja Jyväskylää vastaan. Olemme pystyneet itse tuottamaan ja toisaalta hyvin myös torjumaan, Lapuan pelinjohtaja Tomi Niskanen sanoo.

- Todella tiukkoja pelejä kaikki ovat olleet ja niin se tulee olemaan myös jatkossa.

Mahdollisuuksia ja uhkia

Vaikka Lapuaa ei olla oikeastaan missään vaiheessa kautta laskettu mestarikandidaatiksi, siihen pitää kovaa Jyväskylääkin vastaan suhtautua kaikella vakavuudella. Virkiä ei tokikaan ole takavuosien kaltainen tähtisikermä, mutta hyvät asiat joukkueessa ovat edelleen erittäin hyviä.

Ennen muuta Lapua on kovalyöntinen ja laadukas sisäpelijoukkue, joka pystyy syksyn viileillä keleillä tekemään tilannetta vaihtotilanteissa muutenkin kuin näppejä lyömällä. Janette Lepistön lisäksi muun muassa Silja Syrjälä, Emmi Viitala ja Mirka Rintamäki pystyvät laadukkaaseen kovapeliin.

Tämä laittaa Jyväskylän syvyyspelaamisen testiin, sillä Virkiä pystyy lyömään rikki syvempiäkin saumoja.

Toisaalta Lapuan on mietittävä tarkkaan, mihin se lyö. Kirittäret on laadukas ulkopelijoukkue, missä etenkin Emma Niemistä kannattaa kiertää kaikin keinoin. Sen sijaan Emma Sallinen, Laura Toikkanen tai vaikkapa 15-vuotias Venla Karttunen saattavat olla hyviä painostuksen kohteita.

Kirittärien etukenttä ei myöskään kuulu kärkijoukkueiden osalta siihen kovimpaan eliittiin.

- Aika pitkälle se voi niin olla, miten sinä sen tuossa muotoilit, mutta katsotaan nyt. Olen aika maltillinen juuri nyt tällaisten suhteen. Ei minulla ole mitään tarvetta antaa sinne sytykkeitä, Niskanen toteaa.

Lapua lyönee sarjassa riittävästi juoksuja, mutta eri asia on, kestääkö sen oma räpylä Jyväskylän kyydissä. Jenna Kammi-Rahnasto toimii ulkopelin laadukkaana kapellimestarina ja etukenttä on hyvä, mutta kestääkö linja ja etenkin suurena kysymysmerkkinä pidetty takakenttä Emmi Laineen ja Iina Lehtisen johdolla.

- Kokemattomalle koppariparille pitää saada painetta, viimeinen peli oli siitä taas osoitus. Sama koskee pesävahteja vaihtotilanteissa, linjaa puolestaan Jyväskylän ”Nalle” Viljanen.

Lapua on hakenut ulkopeliinsä vaihtoehtoja tuomalla vaihtotilanteissa tavallisesti etulukijana pelaavan Emmi Viitalan ajoittain ykkösvahdiksi. Jos Niskasta on uskominen, tätä on luvassa myös alkavassa sarjassa. Kaiken kokenutta Viitalaa halutaan peluuttaa vaarallista ja taitavaa Virpi Hukkaa vastaan kakkostilanteissa.

- Ajatus tässä on, että jotakin uutta pitää pystyä tuomaan. Eiköhän Emmi tule etukentällä jatkamaan. Saamme sitä kautta siihen kovan taisteluparin Viitala-Hukka. Haetaan tässä hieman sellaista nainen vastaan nainen- asetelmaa. Sitä kautta saamme ehkä Hukan (lyönti-)ratkaisuja suunnattua muualle, Niskanen sanoo.

- Mielenkiintoista nähdä, missä Viitala pelaa. Meidän täytyy varautua molempiin vaihtoehtoihin, Viljanen vastaa.

Millaisia tilanteita?

Jyväskylän sisäpeliarsenaali sen sijaan tulee tuottamaan sarjassa takatilannetta, mutta oleellista on, millaisia takatilanteita. Mitä vähemmän Emma Nieminen on lyömässä ajolähtöihin ja mitä vähemmän nopea Virpi Hukka on tulossa kolmoselta kotiin, sen paremmat voittomahdollisuudet Virkiällä on. Ja toisinpäin.

Esimerkiksi tappikumuristaan tunnetun Emma Sallisen lyöntiratkaisut muuttuvat merkittävästi, jos tämä ei pääse lyömään kotiin nopeaa Hukkaa. Ne tappikumurat, joilla Hukka ehtii kotipesään, muut eivät useinkaan ehdi.

On myös mielenkiintoista nähdä, miten Lapua pelaa ulkopeliään tai Kirittäret sisäpeliään silloin, kun etenemässä on joku muu kuin Hukka. Ella Korpela, Marjukka Urpelainen ja Eeva Mäki-Maukola eivät ole nopeuksineen Hukan tasolla. Onkin todennäköistä, että muille kuin Hukalle Virkiä tulee pelaamaan syvemmältä, mikä tekee kovien lyöntien lyömisestä vaikeampaa.

- Peli muuttuu sen mukaan, millainen etenijä kentällä on. Meidän pitää olla tietyissä hetkissä hereillä ja toisaalta rohkeita. Ei meillä ole tässä kuin voitettavaa, Niskanen muotoilee.

Jos taas Kirittärien sisäpeli lähtee pyörimään, lyöntimäärät kasvamaan, sitä tukalammaksi Lapuan olo tulee käymään. Etenkin jos Kirittäret pääsee pommittamaan takatilanteissa vapailla lyönneillä takakenttää, pajatson aukeamisesta tulee lähinnä ajan kysymys.

- Taktiikoilla on tietysti helppo kikkailla, mutta näen, että etenkin lauantaina Jyväskylässä henkinen vireystila tulee ratkaisemaan. Kumpi on vapautuneempi, rennompi ja valmiimpi pelaamaan, on lähellä voittoa. Ei tämä taktisiin hienouksiin ainakaan alussa tule ratkeamaan, Niskanen vakuuttaa.

Kokoonpanot

Lapua tullee lauantain avauskamppailuun todennäköisesti puolivälieristä tutulla kokoonpanolla, mutta Kirittärien yllä leijuu joitakin kysymysmerkkejä. Hyvin numerolla kaksi pelannut Eeva Mäki-Maukola nimittäin pelasi puolivälieräsarjassa Lappeenrantaa vastaan numerolla kuusi ja tämä on Viljasen mukaan pelaajan numero todennäköisesti myös lauantaina.

Viljanen vakuutti Mäki-Maukolan pelaavan numerolla kuusi, koska valmennus haluaa sisäpeliin kaksi kärkeä.

Perustelu ei kuitenkaan vaikuta uskottavalta. Mikäli Mäki-Maukola todella aloittaa kakkoskärjessä, herää väkisinkin kysymys, onko pelaajalla esimerkiksi juoksua vaikeuttavia vammoja? Laadukkaana etenijänä tunnettu Mäki-Maukola ei ole ollut loppukesästä totutun nopeassa juoksukunnossa.

Toinen vaihtoehto on, ettei pelinjohto ole tyytyväinen pelaajan sisäpeliotteisiin.

Niin tai näin, tiukka ja varmasti lämpimäksikin yltyvä välierätaisto käynnistyy lauantaina Jyväskylän Hippokselta.

- Uskon, että homma menee ihan lämpimäksikin. On noissa aiemmissakin peleissä hieman sellaista ollut, mutta toisaalta tässä on hyvä molemminpuolinen kunnioitus olemassa, Niskanen vakuuttaa.

Naisten Superpesiksellä menee edelleen varsin hyvin. Kansallispeli kiinnostaa ja naispesis vetää yleisömääriä, jollaisista valtakunnan muut naispalloilusarjat näkevät ainoastaan unia. Itse asiassa 1174 yleisökeskiarvoon runkosarjassa yltänyt Porin Pesäkarhut häviää vain niukasti Veikkausliigassa pelaaville IFK Maarianhaminalle (1196) ja PS Kemille (1252).

Yli kuudensadan yleisökeskiarvoihin ylsivät lisäksi Jyväskylä, Tampere sekä Rauma.

Naisten Superpesiksen yleisökeskiarvoksi runkosarjassa jäi 515 katsojaa ottelua kohden. Vaikka kelit olivat upeita läpi kesän, nousua sateiseen viime kesään ei silti tullut kuin 16 katsojaa per ottelu. Vuosikymmenen parhaasta vuodesta (2013) jäätiin yli 60 katsojalla.

Urheilullisesti sarja oli tänä kesänä tasaisempi kuin aikoihin.

Vaikka Jyväskylä, Pori, Tampere ja Lapua ovat omassa sarjassaan, keski- ja alakasti pystyi haastamaan suurseurat paremmin kuin vuosikausiin. Koskaan aiemmin Superpesiksen historiassa ei jumboksi jäänyt joukkue ole kerännyt Lappajärven tavoin kahtakymmentä pistettä – kelkasta ei siis periaatteessa pudonnut kukaan.

Lappajärven voitto Lapuasta ja Lappeenrannan voitto Jyväskylästä kuuluivat päättyneen runkosarjan helmiin.

– Sarja on tasoittunut merkittävästi. Tuollaisia yllätyksiä ei todellakaan olisi tapahtunut viisi vuotta sitten, sanoo Lappeenrannan Pesä Ysien toiminnanjohtaja Ville Lantta.

Kentällä nähtiin muutenkin useita hienoja tarinoita. Kesällä 2017 kahteen voittoon ja viiteen pisteeseen jäänyt Lappajärvi keräsi tällä kaudella jumbosijasta huolimatta seitsemän voittoa ja kaksikymmentä pistettä. Jumboksi ennakkoon veikattu Rauma sen sijaan yllätti kaikki nousemalla sensaatiomaisesti kuudenneksi runkosarjassa.

Myös nuoren ja omavaraisen Hyvinkään Tahkon avauskautta Superpesiksessä voidaan pitää onnistuneena.

Pinnan alla porisee

Vaikka naisten Superpesiskakku on koristeltu päältä kauniiksi, koko totuutta ulkokuori ei kerro. Pinnan alla kuplii huolestuttavalla tavalla. Vaikka sarja oli urheilullisesti tasaisempi kuin viime vuosina, talouspuolella erot ovat valtavia. Tuloerot tuntuvat vain kasvavan, rikkaat siis rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Ja, kun puhutaan naisten Superpesiksen ”rikkaista”, puhutaan käytännössä Porin Pesäkarhuista.

Kuten eräs seuratoimija totesi, naisten Superpesiksessä on kolmen kerroksen väkeä. Osalla on rahaa, osa tulee toimeen ja loput ovat matkalla kohti tuhoa.

Soittokierros ympäri Superpesiksen paljastaa karun totuuden pienien seurojen tilasta.

Esimerkiksi Lappeenrannan Pesä Ysit teki viime kaudella toiminnanjohtaja Lantan mukaan noin 40 000 euron tappiot. Kuluvalta kaudelta luvassa on lähes tulkoon samanlainen paukku. Lantta myönsi lisäksi Yle Urheilulle, että pelaajapalkkioiden maksussa on ollut jatkuvia ongelmia, mutta maksusuunnitelmia pelaajien kanssa on tehty.

Kun seura, jonka kotiotteluissa käy arviolta 200-300 katsojaa, ajautuu useiden kymmenientuhansien eurojen velkoihin, kuopasta tulee syvä.

– Eihän tuollaisen viisinumeroisen summan hoitaminen helppoa ole, Lantta myöntää.

Talousyhtälö on pienille seuroille armoton. Jos esimerkiksi Lappeenranta myy useimpiin kotiotteluihinsa 100-200 pääsylippua, jokainen ymmärtää, että käteen ei jää paljon. Ei varsinkaan, kun pelkästään erotuomarimaksut ovat noin 600 euroa per ottelu. Päälle tulee kenttämaksut sekä muut pakolliset ottelutapahtumakulut.

Tällaisen todellisuuden kanssa elää suurin osa häntäpään seuroista.

Jos Pesä Ysit – vastoin kaikkia realistisia odotuksia – pystyisi jatkossa tekemään kymppitonnin voiton vuosittain, se maksaisi kahden edelliskauden aikana syntyneitä velkojaan silti vuosia. Ja jos ei tee, toimintaedellytykset ovat vähäiset.

– Eihän tämä mitään ruusuilla tanssimista ole. Aivan sairaan tiukkaa on ollut joka päivä viimeiset kymmenen vuotta, mutta sinnikkäästi on silti haluttu pelata. Onhan tässä jo pitkään mietitty, että onko tätä järkevää tehdä. Joku hulluus meidät on laittanut toimimaan, vaikka rahaa ei olisi. Järkevä ihminen olisi lopettanut jo ajat sitten, Lantta lataa.

– Onneksi nyt on saatu toimintaan mukaan uusia ihmisiä. Saadaan tähän vaikeaan tilanteeseen hieman uutta pääomaa ja samalla yritetään tehdä uusia suunnitelmia muutaman vuoden päähän. Meidän pitää jatkossa olla luottamuksen arvoisia ja esimerkiksi pelaajapalkkiot tulee hoitaa asiallisesti, Lantta jatkaa.

Eikä Lappeenranta ole ainoa.

Tukala taloustilanne uhkaa ensi kauden pelejä

Taloudellisesti reunalla ovat lisäksi ainakin Lappajärvi sekä Oulun Lipottaret. Lappajärvi ei ole kovin omavarainen eikä otteluissa käy paria sataa katsojaa enempää. Lappeenrannan, Lappajärven ja Oulun tapauksessa mikään ei liene varmaa, kun puhutaan kesän 2019 Superpesispaikoista. Vaikka seuroilla olisi halu pelata pääsarjaa, taloudelliset edellytykset ovat suuri kysymysmerkki.

– Tiukkaa on rahan kanssa ja haasteita riittää, mutta yritetään jotenkin vääntää eteenpäin. Ei meillä kummoisiin vahvistuksiin ole varaa. Sarjapaikan varmistaminen karsinnoista on tärkeä asia, mutta kyllähän tässä tuntuu vielä kaikki olevan aika auki, Lappajärven toiminnanjohtaja Reijo Kärnä myöntää.

Myös Oulussa taloustilanne on heikko, koska peleissä ei käy väkeä. Oulustakin myönnetään, ettei mikään ole varmaa kesään 2019 liittyen.

– Tavoitteet ovat Superpesiksessä, mutta realisti täytyy talouden kanssa olla. Ei me voida mitään mahdollisuutta sulkea pois ensi kautta ajatellen. Rahoituspohjaa pitäisi vahvistaa, jotta voisimme satsata joukkueeseen. Kovasti ollaan mietitty, miksi naispesis ei kiinnosta Oulun seudulla, Lipottarien puheenjohtaja Marko Kreus toteaa.

Kasvua pienemmät seurat voisivat hakea muun muassa markkinoinnista, mutta menestyviä urheiluseuroja ei rakennella omien töiden ohella. Vain harva seura pystyy palkkaamaan työvoimaa itselleen, eikä lajiliitto ole halukas auttamaan.

– Pyrimme auttamaan esimerkiksi digimarkkinoinnissa, mutta kyllä jokaisen seuran pitäisi päästä lähemmäksi maksimiaan. Paikallisen markkinoinnin vastuu on aina seuralla itsellään, ei me voida omalla pikkutiimillämme hoitaa 26 seuran markkinointia, Superpesiksen toimitusjohtaja Jussi Pyysalo sanoo.

Taloushuolet tuovat ongelmia myös kentälle. Esimerkiksi Lippo-juniorit tekee hyvää kasvatustyötä, mutta läpimurtonsa Oulussa tehneet tulevat nopealla aikataululla kaapatuiksi muualle. Esimerkiksi Ella Korpela (Jyväskylä) ja Emilia Linna (Pori) ovat jo tällä päivämäärällä arvo-ottelutason tähtiä toisaalla. Jyväskylä on tiettävästi havittelemassa nyt myös lahjakasta siepparia Siri Eskolaa.

Nähtäväksi jää, kuinka kauan Itä-Länsi-debyyttinsä kesäkuussa tehneet Eveliina Lämsä ja Elina Kärsämä Oulussa pysyvät.

Samojen realiteettien kanssa taistelevat muun muassa Lappeenranta, Lappajärvi – isommat kuppaavat lahjakkaat pelaajat, eikä oma kassa tarjoa mahdollisuutta joukkueen vahvistamiseen. Lirissä ovat etenkin seurat, joilla ei ole laadukasta junioritoimintaa.

Tällainen oravanpyörä johtaa tasoerojen jatkuvaan kasvuun.

– Periaatteessa ottelutapahtuman pitäisi tuottaa niin, että siitä jäisi jotakin toiminnan kehittämiseen. Meille jäi kesän kotiotteluista käteen kaksisataa euroa. Jos tuotot ovat tätä luokkaa, on alettava katsella kuluja, Lipottarien Kreus pyörittelee.

– Tässä on ollut puhetta pelimääristä. Ei tämä touhu kovin terveellä pohjalla ole, jos pelaaminen ei elätä. Jos siis yhden kotipelin rahoilla teet yhden vieraspelireissun, sanoo Hyvinkäällä viuhkaa heiluttava Antti Yli-Saunamäki.

Jos rahaa ei ole ja omat ottelutapahtumat eivät vedä kansaa, vaihtoehtoja jää vähän. Vyö on vedettävä mahdollisimman kireälle, mutta sekin tuntuu esimerkiksi Lappeenrannan tapauksessa lähinnä tekohengitykseltä. Etenkin, kun Pesä Ysien pitäisi pyörittää rahoillaan paljon muutakin kuin huippupesistä – pelissä on myös juniori- ja harrastepesikset.

– Pelkkä ilmoittautuminen Superpesikseen tarkoittaa 120 000 euron paukkua. Halu on silti pelata. Meillä oli tällä kaudella alun perin 19 pelaajan rinki, ehkä ensi kaudella mennään 14-15 pelaajalla, se on kuitenkin viisi mailaa vähemmän ynnä muuta. Kyllä se pienentää kuluja, Lantta järkeilee.

Toisaalta mukana on myös joukkueita, jotka heittelevät rahaa huoletta keskitason pelaajiin, jotka eivät kuitenkaan tuo mukanaan sen kummempaa menestystä – etenkin Seinäjoella rahaa on palanut joukkueen laatuun nähden paljon. Vaikka Mailajussien reilun 70 000 euron joukkuekulut olivat naisten Superin kolmanneksi korkeimmat, pelillisesti se ei ole lähelläkään eliittiä.

Seinäjoella mukana on tiettävästi yksityistä rahaa, kolmensadan yleisökeskiarvolla ei nykyjoukkuetta pyöritetä.

Kirittäret hiertää pesisperhettä

Edellä mainittujen seurojen lisäksi runkosarjan voittaneella Jyväskylän Kirittärillä oli vielä keväällä 15 000 euroa velkaa verottajalle sekä 85 000 euroa Jyväskylän kaupungille.

– Verovelat alkaa olla maksettu ja kaupungin kanssa hoidetaan toista velkaa hyvässä yhteistyössä. Meillä on vanhoja rasitteita, mutta uusi hallitus on ottanut niihin hyvän otteen. Teimme ennätysmyynnit tälle kaudelle ja teemme myös positiivisen tuloksen tästä kaudesta, vastaa Kirittärien Petri Kaijansinkko.

Seuroja on närästänyt Kirittärien toimintatavat ja pesäpalloliiton suhtautuminen niihin. On kysytty, miten 100 000 euron velkataakkaa kantava seura voi hankkia Eeva Mäki-Maukolan kaltaisia huippupelaajia.

– Tiukemmin pitäisi puuttua tällaiseen. Jos puhutaan isossa kuvassa kustannusrakenteen tervehdyttämisestä, pitäisi olla yhtenevä ja selkeä linja. Velvoitteet pitäisi olla hoidettuna ennen kuin voi neuvotella ostopelaajista, linjaa erään naisjoukkueen toiminnanjohtaja.

– Ei liiton touhua nauramatta katsele, tai enemmänkin itkettää. Vaihdellaan systeemejä kesken kauden ja sitten annetaan toisille armoa ja toisille ei. Kun sanon, että toiminta on täysin munatonta, niin se kattaa ihan kaiken. Aina on mahdollisuus parantaa juoksua, mutta jos henkilöitä ei vaihdeta, tuskin se juoksukaan paranee, pauhaa toinen seurajohtaja.

Pyysalo puolestaan sanoo, ettei verovelkoihin voida puuttua.

– Ei me voida siihen puuttua, miten joku suunnittelee tulevaa kautta. Sellainen kontrolli meillä on, että jos on meidän (liiton) suuntaan maksuja auki, siirtojärjestelmä ei hyväksy siirtoja. Tämä on estänyt sellaisia siirtoja, joihin joillakin ei olisi ollut varaa. Jos seuralla on velkaa verottajalle, emme voi puuttua siihen.

– Toisaalta siinä, että urheiluseuralla on velkaa, ei ole mitään kummallista. Jos tuo velka kasvaa hallitsemattomasti, voisimme laajentaa siirtojärjestelmäkäytäntöä tälle puolelle. Jos taas velkaa lyhennetään tai se on loppumassa, se ei ole minun näkökulmastani ongelma, Pyysalo linjaa.

Pyysalo vakuuttaa kuitenkin, että lisenssiehtoja tarkkaillaan.

– Seuraamme niitä ja epäkohtiin puututaan. Seurojen tulos tarkastetaan kauden kynnyksellä ja alamme seuraamaan myös välitilinpäätöksiä. Ja jos joku miettii, miksi Lippoa (miehissä) ei pudotettu, niin meidän mittareilla heidän numerot eivät olleet lähellekään pudotetun Jyväskylän numeroita.

Omavaraisuus ainoa ehto

Kun naisten Superpesiksen huomista mietitään, omavaraisuus nousee yhä suurempaan rooliin. Kärkijoukkueista esimerkiksi Jyväskylän ja Tampereen omavaraisuusaste on toistaiseksi melko heikko. Yliopistokaupungit sijanteineen, työpaikkoineen ja rahoineen ovat kuitenkin monelle huippupelaajalle houkute.

Toisin on vaikkapa Kempeleen, Rauman tai Hyvinkään tapauksissa. Jos sijaintia, hyviä koulutusmahdollisuuksia tai rahaa ei ole, vain kasvattamalla pelaajia itse voi menestyä pidemmällä jänteellä. Kaikki edellä mainitut keskipalkin seurat ovatkin selkeästi keskittymässä oman pelaajatuotannon varmistamiseen.

Esimerkiksi Superpesikseen syksyllä 2017 noussut Hyvinkää oli rakentanut Superpesispolkua omille junioreilleen seitsemän vuoden ajan. Avauskausi pääsarjassa oli nuorekkaalle Tahkolle paitsi urheilullisesti myös taloudellisesti hyvä. Eikä Hyvinkäällä olla leipäpappien perässä jatkossakaan.

– Siitä joukkueesta, joka lähti seitsemän vuotta sitten liikkeelle maakuntasarjasta, on edelleen mukana kahdeksan pelaajaa. Hyvinkääläisyys ja tämä yhteinen taival on iso juttu meille jatkossakin. Kannamme ylpeyttä siitä, mitä olemme tehneet. Myös taloudellisesti teemme plusmerkkisen tuloksen, Tahkon puheenjohtaja Kari Käyhkö iloitsee.

Tahko on ytimessä, sillä vain omavaraisuus voi taata seuroille menestyksen pidemmällä jänteellä.

– Hirveä kritiikki tuli viime syksynä mediasta ja somesta, kun teimme linjauksen, että lähdemme luomaan seuralle uutta strategiaa. Haluamme ajaa sisään mahdollisimman paljon omia pelaajia. Vuosittain tarkoitus on tuoda b-tytöistä 1-2 pelaajaa Superpesikseen, sanoo Rauman varapuheenjohtaja Marko Lomppi.

– Meillä on aika hyvä juniorituotanto, saadaan sieltä nostettua porukkaa. Omavaraisuus on ainoa tie pitkässä juoksussa. Me ei olla lähdetty ostolinjalle juurikaan ja se pitää kustannuksetkin hallinnassa, Kempeleen Ahti Tahkola toteaa.

Se, kuinka monta joukkuetta ensi kauden kisaan starttaa, on vielä elokuussa vahvasti auki. Etenkin pahasti velkaantuneen Lappeenrannan tilanne on vaikea. Sarjajärjestelmä on kuitenkin isketty kahdentoista joukkueen osalta lukkoon jo aiemmin. Jos luopumisia tulee, ykköspesiksestä ei Pyysalon mukaan tällä hetkellä löydy paikkaajaa.

– Ikävä kyllä tässä on kahdentoista joukkueen suhteen vielä paljon kysymysmerkkejä. Ollaan oikeasti aika vaikeassa tilanteessa, eikä se ole aina vain euroista kiinni. Tuntuu, että seurojen pyörittäminen on usein aika kapeilla harteilla. Kun joku väsyy tai vaihtaa kaupunkia, se aiheuttaa suuria ongelmia. Huolissaan pitää olla, Pyysalo myöntää.

Parinkymmenen vuoden ajan pesiksessä mukana olleella Kaijansinkolla olisi tilanteeseen ratkaisu.

– On haihattelua pyörittää kahdentoista joukkueen sarjaa. Kymmenen joukkueen Superpesis nostaisi sekä Superin että ykkösen tasoa. Samalla ykkösessä nuoret pääsisivät pelaamaan voittavaa hyvää pesistä ja olisivat sitä kautta aikanaan valmiimpia Superpesikseen.

Pyytämistä ja toivomista

Upeaa urheiluviihdettä tarjoava naisten Superpesis toimii kaikesta huolimatta hienosti, kun huomioon otetaan, miten kovaa monen seuran arki on. Kun seurojen resurssit ovat olemattoman pieniä, mukana olevien selkänahoista revitään huomattavasti enemmän kuin isomman rahan ammattilaisliigoissa.

Siksi pelaajien urheilullisuutta ja ammattimaisuutta sekä valmennuksen tasoa on vaikeuksienkin keskellä arvostettava korkealle.

– Kun miettii sitä työmäärää, minkä pelaajat, valmennus ja pelinjohto tämän kaiken eteen tekevät, niin onhan se hurjaa. Joku hulluushan tässä on, mikä ihmisiä ajaa. Armoton intohimo lajia kohtaan, koska ei täältä kukaan elantoa itselleen tee, Tahkon Kari Käyhkö naurahtaa

Kempeleen Ahti Tahkola muistaa myös talkoolaisia.

– On muistettava, että jos meillä ei olisi tässä toiminnassa vapaaehtoisia, valot voisi sammuttaa joka puolelta. Kun rahaa ei ole, homma on pyytämistä ja toivomista. Ei voi muuta kuin esittää talkooporukalle äärimmäisen ison kiitoksen.

Lue myös:

Suomen suurimman pesisseuran pomo haluaa talvisarjan ja patistaa satsaamaan naispesikseen – ”Bisnesajattelu puuttuu”

Kommentti: Liian moni seura voi pahoin – naisten Superpesiksessä on liikaa joukkueita

Kaksi naisten Superpesiksen kestomenestyjää iskevät yhteen herkullisessa välieräväännössä: ”Tasatilanteesta lähdetään”

Naisten välierät vauhtiin – Lepistössä lepää Lapuan toivo: "Paljon on katsottu hänen lyöntejään"

Porin Pesäkarhut on noussut 2000-luvulla johtavaksi naisten Superpesisseuraksi. Siinä, missä moni naisten pääsarjaseura kärvistelee talousvaikeuksissaan, Porin Pesäkarhut on rakentanut omaa kivijalkaansa jo useamman vuosikymmenen ajan. Pitkäjänteinen työ näkyy organisaation kaikilla tasoilla.

Vaikka Pesäkarhut on voittanut 33-vuotisen historiansa aikana vain yhden Suomen mestaruuden vuonna 2002, seuraa voi hyvällä syyllä kutsua vuosituhannen parhaaksi naispesäpalloseuraksi. Pori on jäänyt ilman mitalia naisten Superpesiksessä ainoastaan neljä kertaa 2000-luvulla – neljän joukossa se on ollut joka vuosi vuodesta 2004.

Eikä kyse ole ainoastaan huippupesiksestä.

Pesäkarhujen lisenssimäärä nousi viime vuonna yli 500:n, mikä tekee siitä tältä osin Suomen suurimman pesäpalloseuran. Kilpailullisen junioritoiminnan lisäksi Pesäkarhut naaraa muun muassa nalle- ja korttelipesisten kautta jatkuvasti uutta väkeä ympärilleen.

Sitoutuminen seuraan näkyy suoraan yleisömäärissä. Pesäkarhujen yleisökeskiarvo kipusi tälläkin kaudella reilusti yli tuhannen katsojan (1174). Pori on naisten Superpesisseuroista ainoa, joka yltää lähellekään tuhatta. On selvää, että tällaiset lukemat näkyvät myös mukavina numeroina hyvin voivan seuran kassassa.

– Tässä meidän jutussa on pitkä, yli kolmenkymmenen vuoden työ taustalla. Jossakin kohtaa on uskallettu ottaa riskejä ja lähteä rakentamaan tätä. Toinen asia on, että meillä tämän eteen tehdään töitä 52 viikkoa vuodessa, seuran puheenjohtaja Vesa Saine sanoo.

Toisin kuin moni naisten Superpesisseura, Pori on palkannut rohkeasti väkeä palkkalistoilleen. Viime vuonna se palkkasi itselleen täysipäiväisen junioripäällikön.

– Puhumme usean sadantuhannen liikevaihdosta. Ei tällaista seuraa pyöritetä oman toimen ohella. Olemme uskaltaneet palkata ihmisiä töihin, koska ei tätä itse tai johtokunta pysty pyörittämään. Toimistolla pitää olla porukkaa tekemässä hommia. Joku tekee myyntiä, joku kehittää ottelutapahtumaa ja näiden lisäksi on oltava osaava tiedottaja, Saine listaa.

Ja totta kai junioripuolella pitää olla osaavat ihmiset töissä.

Pesäkarhut on lisäksi laittanut rohkeasti panoksia markkinointiin tavoittaakseen kuluttajat.

– Markkinointi on yksi keskeinen asia meillä, käytämme siihen kymmeniä tuhansia vuositasolla. Kaikki tekeminen on tältä osin harkittua. Mielestäni Superpesiksen lisenssiehdoissa pitäisi olla, että töihin pitää palkata porukkaa ja markkinointiin panostaa. On oltava esillä ja on luotava kiinnostusta, Saine linjaa.

”Liitossa pelätään pimeää”

Pesäkarhujen vahva urheilullinen ja taloudellinen tilanne näkyy luonnollisesti myös kentällä. Paitsi että seura tuottaa omia pelaajia, se on houkutteleva vaihtoehto myös niin sanotuille vapaille agenteille. Tosiasia kuitenkin on, että Porikin voisi paremmin, mikäli se saisi hyvin voivien seurojen kerrokseen seuraa.

Saine penää naisten Superpesisseuroilta ja pesäpalloliikkeeltä laajemminkin liiketoiminta-ajattelua.

– Organisaatiopuoli on naispesiksen isoin haaste. Siitä pitäisi lähteä, että tämä on ensisijaisesti liiketoimintaa. Naispesiksestä puuttuu bisnesajattelu kokonaan. Totta kai tällä hommalla on kulunsa, mutta tekemiseen pitäisi uskaltaa satsata. Sitä kautta voi saada yleistulot suuremmiksi. Jos saadaan tasaisempi sarja, kaikki voivat paremmin.

Siinä, missä moni naisten Superpesisseura tuskailee pelimäärien ja kotiotteluiden tuottojen kanssa, Saine haluaisi lisää otteluita.

– Meidän näkökulmasta pelejä on liian vähän. Kautta pitäisi venyttää pidemmälle. On Superpesikselle kestämätön tilanne, että me ollaan elokuun puolessavälissä ja ensi viikonloppuna todennäköisesti yli puolet joukkueista on lomilla. Juuri, kun ihmiset palaavat lomilta ja menossa on kovin huuma, Saine sanoo.

– Pesäpalloliitossa pelätään pimeää. He ajattelevat, että äkkiä kaikki pelit pois alta, Saine puhisee.

Saine antaa kyytiä myös naisten Superpesiksen joukkuemäärän kasvattamisille kahteentoista nykyisestä yhdestätoista.

– Luottamusjohto on aivan pihalla, jos tärkein asia on saada sote-kentän mukaiset pelialueet. Joukkueita pitää olla ympäri maata, vaikka siinä ei olisi taloudellisesti mitään järkeä. Liitto halusi ensi kauden sarjaan kaksitoista joukkuetta, mutta kuka edes tietää vielä, moniko nykyisistä joutuu luopumaan, Saine pyörittelee päätään.

Saine panostaisi enemmän myös talvikauteen.

– Meidän tulisi kehittää kunnollinen talvisarja, unohdetaan ne halliturnaukset. Meidän pitäisi saada tuloja, mutta ei me saada niitä, jos me harjoitellaan kahdeksan kuukautta ja pelataan kolme. Jos olisin rahoittaja, miksi lähtisin tällaiseen mukaan, Saine kysyy.

– Kausi on jo ohi, kun ihmiset palaavat lomilta. Kehitetään talvisarja, missä on hyvien joukkueiden tiukkoja ja laadukkaita pelejä. Voisiko ne olla vaikka kahden vuoroparin jaksoja ja kotarit päälle. Jotakin tällaista, Saine päättää.

Lue myös:

Tällaista on karu arki Suomen suosituimmassa naispalloilusarjassa, jossa taloudellinen epätasa-arvo rehottaa: "Vain hulluus ajaa jatkamaan!"

Kommentti: Liian moni seura voi pahoin – naisten Superpesiksessä on liikaa joukkueita

Kaksi naisten Superpesiksen kestomenestyjää iskevät yhteen herkullisessa välieräväännössä: ”Tasatilanteesta lähdetään”

Naisten välierät vauhtiin – Lepistössä lepää Lapuan toivo: "Paljon on katsottu hänen lyöntejään"

Naisten Superpesiksen nykytila on aidosti hälyttävä, vaikka lajiväki varmasti tyytyväinen suosituimman naispalloilusarjan titteliin onkin. Urheilullisen ja taloudellisen epätasa-arvon pitäisi olla jokaisen laji-ihmisen huolenaihe. Se, että Porin Pesäkarhut tekee vuosittain 40 000 euroa voittoa ja Lappeenranta saman verran tappiota, ei ole kenenkään etu.

Ei edes varakkaan Porin.

On vaikea edes puhua lajin kehityksestä tai mahdollisesta kasvusta aikana, jolloin seurat hädin tuskin selviävät päivästä päivään hengissä. Jos Pori jätetään pois luvuista, vakavaraisia seuroja on vaikea löytää. Lapuan Virkiän taloustilanne lienee hyvä, mutta kärkijoukkueista Jyväskyläkin kantaa niskassaan kymmenien tuhansien velkataakkaa.

Ja vielä emme ole puhuneet mitään Lappajärven, Oulun tai Lappeenrannan kaltaisista seuroista.

Miten on mahdollista, että Lappeenrannan Pesä Ysit tekee toisena vuonna peräkkäin kymppitonnien tappiot? Seura, jolla on parinkymmenen vuoden kokemus Superpesiksestä. Superiin viime syksynä noussut Hyvinkään Tahko osasi avauskaudellaan laskea menot ja tulot tasapainoon, mutta kaiken nähnyt ja kokenut Pesä Ysit ei.

Lappeenrannan kaltaisten seurojen ei tulisi saada Superpesislisenssiä, piste.

Oulussa tilanne on yksinkertaisesti se, ettei naispesäpallo vedä. Jos 200 000 asukkaan alueelta ei saa aikaiseksi 200 katsojan yleisökeskiarvoa, toiminta on heikoissa kantimissa. Hyvästä juniorityöstä huolimatta. Toiminnanjohtaja Marko Kreus kertoi, että kotiotteluista käteen jää kulujen jälkeen 200 euroa.

Lappajärvellä sen sijaan asuu noin 3000 ihmistä, ja samalla alueella pelaavat jo Seinäjoki ja Lapua. Seuraavaksi Superpesikseen nousee 8000 asukkaan Mynämäki. Arki on tällaisilla markkina-alueilla karua, kun vastassa on Tampereen, Jyväskylän ja Porin kaltaiset kaupungit rahoineen sekä työ- ja opiskelumahdollisuuksineen.

Ja mitä tekee kaiken tämän keskellä pesäpalloliitto?

Nostaa joukkuemäärän yhdestätoista kahteentoista.

Jos yhdestätoista seurasta vähintään kolme on omavaraisuutensa ja taloustilanteensa kautta tilanteessa, missä Superpesiksessä pelaamisen mielekkyyttä on alettu miettiä, miten sarja voisi elättää kaksitoista joukkuetta?

Etenkin, kun liitolla ei ole minkäänlaisia resursseja tukea henkitoreissaan kärsiviä seuroja. Digimarkkinointituki on lopulta köyhälle seuralle lähes olematon apu. Kaiken tämän päälle liitto on seurojen kukkarolla. Ilmoittautumismaksut, lisenssit, tuomarit, media- ja mainosrahat sekä siirtojenkirjaamismaksut kirpaisevat etenkin pienempiä seuroja.

Herääkin kysymys, onko liitto olemassa seuroja vai seurat liittoja varten?

Naisten Superpesiksellä on myös johtajuusongelma.

On jokseenkin erikoista, että sinänsä hyvin työtään hoitanut Superpesiksen toimitusjohtaja Jussi Pyysalo vastaa 26 joukkueesta – 14 miesjoukkueesta ja 12 naisjoukkueesta. Miesten ja naisten Superpesis ovat ensinnäkin kaksi täysin eri maailmaa. Ja etenkin naisten Superpesiksen tilanne vaatisi akuutisti tiukempaa ja rohkeampaa johtajuusotetta.

Pyysalon aika ja resurssit eivät mitenkään voi riittää kahden liigan hoitamiseen – naisten Superpesiksen tila on siitä yksi todiste.

Naisten jääkiekkoliigalla on nykyään oma johtoryhmä, milloin naisten Superpesikselle saadaan oma?

Naisten Superpesis kaipaisi kipeästi omaa johtajaansa, nuorekasta ja innokasta visionääriä, joka osaisi viedä lajia rohkeasti uusiin suuntiin. Jos nykyjohdon vastaus naispesiksen kasvukysymyksiin löytyy Instagramista, hengitystä ei kasvua odotellessa kannata pidättää. Parempaan on pystyttävä.

Nykymenolla uhkakuvia upean naispalloilun ympärille kertyy liikaa. Liian moni seura voi pahoin.

Ensimmäinen asia olisi karsia joukkuemäärää. On silkkaa itsepäisyyttä tunkea naisten Superpesikseen kahtatoista joukkuetta, kun yksitoistakaan ei elä. Kymmenen joukkueen pääsarja nostaisi tasoa sekä naisten Superpesiksessä että ykköspesiksessä. Se taas kehittäisi pelaajia ja peliä.

Lue myös:

Tällaista on karu arki Suomen suosituimmassa naispalloilusarjassa, jossa taloudellinen epätasa-arvo rehottaa: "Vain hulluus ajaa jatkamaan!"

Suomen suurimman pesisseuran pomo haluaa talvisarjan ja patistaa satsaamaan naispesikseen – ”Bisnesajattelu puuttuu”

Kaksi naisten Superpesiksen kestomenestyjää iskevät yhteen herkullisessa välieräväännössä: ”Tasatilanteesta lähdetään”

Naisten välierät vauhtiin – Lepistössä lepää Lapuan toivo: "Paljon on katsottu hänen lyöntejään"

Yle Puhe seuraa suorana kotimaista palloilua iltapäivällä ja alkuillasta.

Naisten pesäpallon viime syksyn loppuottelijoista Porin Pesäkarhut ja Manse PP Tampereelta vain toinen selviytyy tämän vuotiseen finaaliin.

Pelit käynnistyvät lauantaina klo 15 ja Yle Puhe seuraa suorana avausottelun tapahtumia Porista käsin.

Alunperin ilmoitettuun nähden aikaistetulla Urheilukieroksella mukana on klo 17 alkaen myös neljä Veikkausliigaottelua FC Honka-FC Lahti, FC Inter-RoPS, Ilves-TPS, PS Kemi-SJK. Urheilukierros Yle Puheessa kestää lauantaina klo 19 saakka.

Runkosarjan voittanut Kouvolan Pallonlyöjät luovi neljäntenä mitalipeleihin lyömällä puolivälierissä Kiteen Pallon voitoin 3-1. Ensimmäinen kotiottelunsa voittanut KiPa hävisi toisen Rantakentän pelinsä ratkaisevasti 0-2 (3-6, 0-4).

Avausjaksolla vieraiden Toni Laakson kaksi ja Juha Korhosen kolme kotiutusta hyydyttivät KiPan. Toisella jaksolla Kopla karkasi Anssi Lammilan ensimmäisen vuoroparin tasoittavan kunnarilla (1+1) ja tuplajuoksulla.

KiPan palkitut olivat yhden juoksun tuonut polttaja Ville Hämäläinen (5 kärkilyöntiä/7 yritystä) ja koppari Topi Hurskainen (6/7). Kouvolan sankarit olivat kolmen kotiutuksen miehet: polttaja Laakso (10/13) ja jokeri Korhonen (4/10).

KPL ja Sotkamon Jymy aloittavat välieräsarjansa keskiviikkona, Vimpelin Veto ja Joensuun Maila torstaina. Ottelusarjoja pelataan vuoropäivin.

Suomalaisten e-urheilijoiden Jesse "JerAx" Vainikan ja Topias "Topson" Taavitsaisen edustama OG on voittanut Dota 2 -vuoden suurimman turnauksen Kanadan Vancouverissa. Temppua voi verrata pelin maailmanmestaruuden voittamiseen.

Altavastaajana finaaliin lähtenyt OG voitti loppuottelussa jalkapalloseura Paris Saint-Germainin sponsoroiman kiinalaisjoukkueen LGD:n 3-2. Ensimmäistä kertaa "TI:n" voittoon yltänyt OG nousi ykköseksi 1-2-tappioasemasta.

Joukkue saa noin 11 miljoonaa dollaria turnauksen 25 miljoonan dollarin palkintopotista. Turnauksen kolmannen suomalaisen, Lasse "MATUMBAMAN" Urpalaisen Team Liquid sijoittui kisassa neljänneksi ja tienaa 1,7 miljoonaa dollaria.

Nyt kahdeksatta kertaa järjestetty The International on palkintorahassa mitattuna koko e-urheilumaailman suurin turnaus. Suomalaisten menestys sai jatkoa, sillä vuosi sitten mestaruuskilpeä pääsi nostamaan Urpalainen.

Yle esitti The Internationalin jatkovaiheen ottelut suorana Yle Areenassa. Loppuottelu nähtiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä TV2:ssa. Kaikki ottelut on nähtävissä jälkikäteen Yle Areenassa.

Lue lisää:

23-vuotias Lasse Urpalainen vihaa kutsua itseään miljonääriksi – eksyneestä pesäpalloilijasta tuli elektronisen urheilun maailmanmestari

Mestaruudet voitetaan puolustamalla, sanotaan. Palloilupelien ikivanha totuus on tullut mieleen Porin ja Tampereen välieräsarjaa seuratessa. Naisten Superpesiksen välierätaistossa ei nimittäin avausviikonloppuna ollut sisäpelihienouksia juurikaan tarjolla. Etenkin sunnuntaina tamperelainen Manse PP pisti pystyyn hienon ulkopeliklinikan.

Laadukkaan ja leveän Porin pitäminen alle kymmenessä (9) kolmostilanteessa on aidosti hyvä suoritus. Etenkin, kun matkaan mahtui toinen toistaan upeampia voittavia suorituksia. Pori ei saanut sunnuntaina lyötyä Tampereen kentästä ainuttakaan juoksua, sillä sen ainoakin onnistuminen tuli Jatta Vuorisen harhaheiton seurauksena.

Vaikka Vuorinen lahjoitti Porille juoksun, kaiken kokenut etulukija oli lyömässä alkutahdit hienolle ulkopelille tekemällä kaksi tärkeää paloa Porin ensimmäisessä sisävuorossa. Tätä seurasi takalukija Anniina Kiviharjun fantastinen suoritus Susanne Ojaniemen kovaan saumavetoon.

Hieman myöhemmin Mira Kolehmainen haki kotiutustilanteessa elintärkeän kopin Kaisa-Maija Rosvallin hyvään lyöntiin. Senni Korhonen sen sijaan teki avausjakson viimeisessä ulkovuorossa kylmän viileän ja tyylikkään palon kolmosrajapienestä. Toisella jaksolla hieno voittava suoritus nähtiin myös Nina Taipaleelta, joka torjui Emilia Linnan kovan läpilyöntiyrityksen.

Voiton pääkapellimestarina hääri kuitenkin lukkari Senni Sallinen, joka sekoitti Porin peliä läpi illan hienolla tavalla.

Sallinen sai hyvin Porin rytmiä rikottua ja hyvin usein ensimmäiset vaihtolyöntiyritykset olivatkin laittomia. Avausjaksolla Sallisen nerokas syöttö hyydytti Pesäkarhujen yrityksen lyödä voittojuoksua neljännen tasoittavalla – vääräksi huudettu syöttö kolahti lautaan ja kolmas palo syntyi ennen kotiutusyritystä.

Rehellisyyden nimissä on toki todettava, ettei Porin kaaripeli ollut sunnuntaina vaadittavalla tasolla.

Manse PP:n pelinjohtaja Jarkko Pokela oli erityisen tyytyväinen joukkueensa tunnetilaan.

– Hatunnosto siitä, että pääsimme tunnetilassa eteenpäin lauantain jälkeen. Saatiin sillä puolella akut täyteen. Nämä peräkkäisten päivien ottelut eivät kuitenkaan ole useinkaan helppoja ja se näkyy toisinaan virheinä, Pokela kiitteli.

– Mutta tällaisia nämä pelit ovat, pienten marginaalien vääntöjä. Lopussa sitten katsotaan tolppa sisään, tolppa ulos-tyylillä kumpi ottelun lopulta voittaa, Pokela jatkoi.

Sisäpeli tukossa

Hienoja ulkopelisuorituksia toki nähtiin myös Porilta, vaikka se ottelun hävisikin. Valtakunnan parhaan etukentän muodostavat Emilia Itävalo ja Kaisa-Maija Rosvall aloittivat ottelun kolmella upealla palolla. Etenkin Itävalon syöksykoppi Mira Kolehmaisen näppiin, oli hieno suoritus.

Kakkoskoppari Emilia Linna sen sijaan esitti loistavan katkon jatkeelta lyöntiin, joka läpi mennessään olisi tuottanut kotijoukkueelle kunnarin.

Porin pelinjohtaja Sami Österlund kehui molempien joukkueiden ulkopeliä, mutta harmitteli tukossa olevaa sisäpelaamista. Pesäkarhut sai viikonlopun kahdessa ottelussa aikaiseksi vaatimattomat neljä pelitilannejuoksua.

– Jos pelissä tulee kolme juoksua, joista kaksi (Tampereen juoksut) tulee räpylävirheistä ja yksi harhaheitolla, niin se varmasti kertoo ottelusta olennaisen. Ehkä me sitten sen yhden virheen teimme liikaa. Olen puhunut alusta asti siitä, että omat hetket täytyy pystyä käyttämään ja tänään emme siihen palottomissa ajolähdöissä pystyneet.

– Kun sarja keskiviikkona jatkuu, kotiuttamisen terävöittäminen on ensimmäinen asia. Onhan se nyt selvä asia, ettei neljä juoksua kahteen otteluun riitä mihinkään, Österlund puhisi.

Österlund on oikeassa kotiuttamisen suhteen, mutta mietittävää riittää myös ykköstilannepelaamisessa, jos kohta sama koskee Tamperetta. Sunnuntaina Pori ei onnistunut pienillä eikä kovilla. Päävaihtajista Emilia Itävalo ja Milla Lindström eivät onnistuneet ykköstilanteessa kertaakaan, Susanne Ojaniemineljällä yrityksellä kerran. Vain Venla Rapila sai tältä osin puhtaat paperit.

– Molemmat joukkueet pelaavat hyvää ulkopeliä, sille pitää nostaa hattua. Yritettiin tänään lyödä sekä pientä että kovaa, mutta heikoin tuloksin. Oltiin myös kaarella todella huonoja. Väärähuudot tulivat huonosti ja myöhään, Österlund linjasi.

Puisto taistelee yksijalkaisenakin

Porin pääkotiuttaja Susanne Puisto loukkasi jälleen sunnuntaina oikeaa jalkaansa ykköselle juostessaan, mutta pelasi ontumisesta huolimatta pelin loppuun. Österlundin mukaan jalkavamma ei uhkaa kovalyöntisen pelaajan syksyä.

– Jalka näkyy ainoastaan siinä, että Puisto ei tule ensimmäisenä purkamaan takatilannetta, koska emme halua hänen juoksevan, viuhkavelho kuittasi.

Porin ja Tampereen välieräsarja jatkuu keskiviikkona Porissa. Loppuotteluihin selviää kolmella voitolla. Toisessa parissa Jyväskylän Kirittäret voitti Lapuan jo toistamiseen ja pääsee näin ollen yrittämään sarjan katkaisua jo keskiviikkona kotikentällään.