Imatralla oli haaveiltu noususta Superpesikseen jo pitkään, ja tavoite toteutui vihdoin viime syksynä. Kovin moni ei kuitenkaan osannut aavistaa, missä IPV:n avausottelu pääsarjatasolla 11 vuoden tauon jälkeen pelattaisiin.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, IPV iskee yhteen Sotkamon Jymyn kanssa Espanjan Fuengirolassa 23. huhtikuuta.

– Ideaa on mietitty vuodesta 2014 asti, ja nousumme Superpesikseen vahvisti sen, että tällainen on ylipäätään mahdollista. Sen jälkeen sitä on lähdetty rakentamaan, IPV:n urheilutoimenjohtaja Jani Valkeapää kertoo.

Oli pakko osua lankulle. Nousuun satsattiin niin kovaa. Jani Valkeapää

IPV ja moninkertainen Suomen mestari Sotkamon Jymy tekevät historiaa Joensuun Mailan ja Kouvolan Pallonlyöjien kanssa, jotka puolestaan avaavat kautensa päivää aikaisemmin Tukholmassa.

- Onhan tämä historiallista. Miesten Superpesis alkaa nyt ensimmäistä kertaa ulkomailla, Ruotsissa ja Espanjassa. En tiedä, että kausi olisi ikinä alkanut huhtikuun puolella.

Ideapankki ei ole tyhjä

Fuengirolaan on lähdössä Suomesta todistamaan historiallista pesismatsia noin 500 ihmistä, joista punapaitoja kannattavia on parisataa. Sunnuntaina pelattavan ottelun lisäksi viikon varrelle on suunnitteilla myös ohjeisohjelmaa. Lavalle nousee esimerkiksi Miljoonasade.

- Iso määrä työtunteja on takana, ja nyt on vielä viimeiset valmistelut ja koukut jäljellä, että saadaan väkeä paikalle, Valkeapää hymyilee salamyhkäisesti.

- Lajille on iso juttu, että kausi venähtää vähän pidemmäksi ja saadaan mediahuomiota heti alkuun. On sillä IPV:llekin merkitys, sillä olemme olleet useampana vuotena etunenässä tekemässä kaikenlaista erikoista, ja tämä on jatkumoa sille.

Valkeapää on tosiaan ollut junailemassa varsin monipuolisia ottelutapahtumia vuosien varrella. Milloin imatralaista pesäpalloyleisöä ovat viihdyttäneet Duudsonit, milloin vastikään maailmanmestaruuden voittaneen Iivo Niskasen tähdittämä hiihtäjäjoukko on sivakoinut keskellä kesää ottelun yhteydessä.

Nyt kansallislajia pelataan palmujen katveessa. Onko ideapankki näiden erikoisten tempausten suhteen jo tyhjä?

- Kyllä kaikenlaisia ideoita on, ja kun käy välillä saunassa ja välillä lenkillä, niitä tulee lisää, Valkeapää virnuilee.

Jalka osui vihdoin lankulle

IPV on pelannut miesten Superpesiksessä edellisen kerran kaudella 2006. Paluu takaisin ylimmälle sarjatasolle on ollut selkeä tavoite viime vuosien ajan, mutta vuonna 2014 Jyväskylän Kiri oli karsintasarjassa parempi. Vuotta myöhemmin kohtaloksi koitui tappio Tampereelle jo Ykköspesiksen välierissä.

Nousupaineet olivat epäonnistuneiden yritysten myötä viime kesänä entistäkin kovemmat.

- Meillä oli kolmas yritys, ja kaksi kertaa oli astuttu yli. Oli pakko osua lankulle. Nousuun satsattiin niin kovaa, Valkeapää kuvailee pituushyppytermejä käyttäen.

Uurastus palkittiin runkosarjan viimeisessä ottelussa Haminaa vastaan, kun puhdas 0–2-voitto varmisti Ykköspesiksen piikkipaikan ja suoran nousun Superpesikseen.

- Viimeisellä päästiin sitten karsintarajan yli. Se oli iso helpotus.

Hiljaa kohti kärkeä

Pitkäaikaisen tavoitteen täyttymistä seuranneen helpotuksen jälkeen Imatralla on palattu takaisin sorvin ääreen.

Seuraan palkattiin vastikään päätoiminen junioripäällikkö ja osa-aikainen mediavastaava. Myös talouspuolella tapahtuu muutoksia, kun edustusjoukkueen budjetti tuplaantuu viime vuoteen verrattuna yli 400 000 euroon.

Uusi kotistadion Ukonniemessä oli käytössä jo nousujuhliin päättyneellä kaudella.

- Meillä on Superpesiksen vaatimat resurssit, mutta onhan siellä seuroja, jotka monta vuotta sarjassa olleina ovat päässeet rakentamaan perusrakennettaan Superpesistasolle. Siinä meillä on kirittävää, Valkeapää myöntää.

- Budjetissa olemme muita perässä, mutta ajetaan hiljalleen kiinni. Tämä ei ole sadan metrin juoksu, vaan hyvin rauhallisesti rakennettava juttu, hän muistuttaa.

Ei juoksujuhlia vastustajille

Viime kauden pelaajarungosta punapaidoissa jatkavat muun muassa kärjessä tuhoja tehnyt kaksikko Ville Lantiainen-Juuso Lattu sekä Ykköspesiksen runkosarjan lyöjätilaston ykkönen ja kakkonen, jokeritykki Lauri Rönkkö ja lukkari Ville Liukku.

IPV:n riveihin kurvasivat jo viime kaudella Superpesiksessä palloilleet Jussi Hurskainen, Miikka Matikka, Lauri Kaartokallio ja viimeisimpänä lisäyksenä Tommi Päivinen.

- Meillä on laadukas kärki verrattuna muihin keskitason ja sen alapuolella oleviin joukkueisiin. Olemme panostaneet myös ulkopeliin, Valkeapää sanoo.

- Uskon, että tulemme olemaan nuori ja nälkäinen ryhmä, joka panostaa siihen, että pidetään kaveri vähissä juoksuissa ja itse pystymme runttaamaan niitä riittävästi.

Imatralla ei lähdetä tavoittelemaan kuuta taivaalta, vaan tavoitteet on asetettu realiteetit mielessä pitäen.

- Meidän mestaruus on tässä sarjassa sija 11, mikä tarkoittaa, että säilymme suoraan sarjassa.

Kirjoittaja on toimitusharjoittelijana Yle Lappeenrannan toimituksessa

Kansallispelin kauden alkuun on enää reilu kuukausi. Superpesiksen sesonki starttaa kotimaan rajoen ulkopuolella yhdellä Espanjassa ja kahdella Tukholmassa pelattavalla ottelulla.

Viikonloppuna syksyn mestari Vimpelin Veto vei eilen jälleen hallimestaruuden. Viikko sitten naisten SM-kultaa sisällä kaappasi Porin Pesäkarhut.

Talven aikana pesäpallo on saanut jalansijaa Intiassa ja kesällä taas Imatralla, kun IPV palaa pääsarjaan ja järjestää Itä-Länsi -ottelut.

Menneen kauden kohokohdat, uuden kesän siirtomarkkinat, pesäpallon asema yhteiskunnassa sekä lasten ja nuorten keskuudessa sekä uuden kesän ennusteet puntaroidaan maanantaina Yle Puheessa.

Pesäpalloillan kaksituntiseen suoraan radiolähetykseen saapuvat viime kaudella SM-kultaa Kirittärissä voittanut ja alkavalla kaudella Tampereen Manse PP:tä edustava Mira Kolehmainen, Hyvinkään Tahkon Itä-Länsi -ratkaisija Juha Puhtimäki sekä Imatran Pallo-Veikkojen urheilutoimenjohtaja Jani Valkeapää.

Pesäpalloillan toimittavat Mikko Hannula ja Jussi Putkonen.

Yle Puhe klo 18.03-20.00 ja uusinta sunnuntaina 26.3.2017 klo 17.05-19.00.

Baseball-seura New York Yankeesin ikoninen "NY"-logo on tunnettu ympäri maailman ja se näkyy katukuvassa vaatteissa jopa kaukaisessa Suomessa – maassa, jossa ei edes pelata baseballia vaan pesäpalloa! Tuoreen tutkimuksen mukaan Yankees on nyt kuitenkin ensi kertaa pudonnut suosiossa mitattuna kaupunkinsa kakkosseuraksi.

Quinnipiacin yliopisto on mitannut New Yorkin baseball-seurojen Yankeesin ja Metsin suosiota vuosikaudet. Tuoreimmassa mittauksessa Mets löi historiallisesti Yankeesin: Metsin kannatus oli 45 prosenttia ja Yankeesin 43.

Tutkimuksessa todetaan, että kahden prosenttiyksikön ero mahtuu mittauksen virhemarginaalin sisään, mutta tulos on silti merkittävä. Yankees on aiempina vuosina ollut newyorkilaisten keskuudessa selkeästi suositumpi seura. Esimerkiksi vielä kolme vuotta sitten 61 prosenttia tutkimukseen haastatelluista nimesi suosikikseen Yankeesin ja vain 27 prosenttia Metsin.

Tutkimus osoittaakin suoran korrelaation menestyksen ja suosion välillä. Mets on on selvinnyt baseballin suursarja MLB:n pudotuspeleihin kahtena vuonna peräkkäin, kun Yankeesilta jäivät jatkopelit taas viime kautena väliin. Perinteinen menestysseura on pelannut finaaleissa edellisen kerran vuonna 2009.

MLB-kausi 2017 on Amerikassa vasta alkanut. Jos Yankees pelaa hyvän vuoden ja etenee playoff-peleihin, saattaa New Yorkin ikoninen suurseura nousta jälleen kaupunkilaisten ykkössuosikiksi.

TAMPERE. Naisten Superpesiksen ennakkosuosikkeihin kuuluva Manse PP aloittelee harjoituksiaan vähävaloisessa harjoitushallissa huhtikuisena sunnuntaina. Normaaleja alkurutiineja, pientä läpänheittoa ja lämmittelyä. Joukosta erottuu kuitenkin yksi outolintu. Hän ei ole mikään mattimeikäläinen, vaikka mies onkin.

Narender Kumar, 23, on muutamaa päivää aiemmin saapunut Suomeen ensimmäisenä intialaisena pesäpalloilijana ikinä. Hän, kuten tuhannet muut intialaiset, on oppinut Suomen kansallispelin videopalvelu YouTuben kautta.

- Serkkuni kysyi voisimmeko perustaa pesäpallojoukkueen mestaruusturnausta varten. Ei minulla ollut hajuakaan, mitä pesäpallo on, mutta hän sanoi sen olevan baseballin ja softballin kaltaista, Kumar kertoo Yle Urheilulle englanniksi.

Intiassa krikettiä, baseballia ja softballia pelannut nuorukainen tarttui tuumasta toimeen ja aloitti opiskelun videoiden perusteella.

- Näin miten otetaan pallo kiinni ja lyödään. En kuitenkaan ymmärtänyt sääntöjä. Jossain kohtaa otimme yhteyttä Suomeen. Jussi, Antti ja Juha kertoivat meille sääntöjä WhatsAppin ja Facebookin kautta.

Superpesiksen toimitusjohtaja Jussi Pyysalo, MansePP:n edustuksen puheenjohtaja Juha Antikainen ja Sotkamon Jymyn monitoimimies Antti Haapasalo päätyivät yhteydenottojen jälkeen lopulta Intian mestaruuskisoihin asti. Sieltä tarttui mukaan myös idea intialaisesta pesäpalloilijasta Suomessa. Katso viime syksyn videoraportti tästä.

"Tällaista ei ollut Intiassa"

Sunnuntain aamuharjoitukset ovat Kumarin neljännet kahteen päivään, eli lekottelemaan hän ei Tampereelle ole tullut. Matka Suomeen järjestyi Varalan Urheiluopiston ja Superpesiksen tuella, ja Intian Vuoden pesäpalloilijasta on tarkoitus leipoa kolmessa kuukaudessa pelimies Suomen kentille.

Lajitekniikka on toistojen myötä jo kohtalaisella tasolla, mutta fyysistä puolta ei YouTube-videoista ole juuri poimittu.

- Tämä on liian kovaa minulle, koska tämä on ensimmäinen kertani. Tällaista ei ole ollut Intiassa. Mutta tuntuu hyvältä tavata nämä kaikki ihmiset, tämä on mahtavaa, Kumar puuskuttaa hymyssä suin.

Delhistä kotoisin oleva Kumar käy Suomessa ollessaan myös liikunnanohjaajan perustutkinnon, jotta voi jakaa pesäpallo-oppejaan eteenpäin. Vaikka äiti ja veli luulivat hänen Suomen matkaansa vitsiksi, on hänellä selvä missio.

- Jos uskoo itseensä, voi jonain päivänä onnistua. Kun saan onnistumisia täällä, se auttaa pesäpalloa Intiassakin. Opin kolmessa kuukaudessa monia hyödyllisiä asioita. Siellä juuri kukaan ei tiedä miten pelata pesäpalloa, etenkään sen sääntöjä.

Lämmin kiitos auttajille

Heinäkuussa Kumar toivoo ainakin kahdeksan muun osaavan säännöt, sillä Intia on ilmoittanut joukkueen Turussa järjestettävään World Cupiin. Vähemmän yllättäen Suomi on voittanut 25-vuotiaan turnauksen kaikki maailmanmestaruudet.

- Aion olla Intian joukkueen kapteeni, Kumar ilmoittaa.

Sitä ennen edessä on pelejä MansePP:n kakkosjoukkueessa maakuntasarjassa ja mahdollisesti myös Turku-Pesiksen Suomensarjan joukkueessa. Ja ehkä jonain päivänä vielä korkeammillakin sarjatasoilla.

- Pesäpallossa ei ole kyse vain pelistä vaan myös suomalaisesta kulttuurista. Kaikki maat kelpaavat mukaan ja kyse on rauhasta. Pesäpallo on myös rakkauden asialla.

- Kiitos Jussille ja Juhalle minun ja perheeni puolesta. Tämä ei ole vain unelma, te teitte tästä totta, Kumar sanoo kiitollisuutta huokuen.

Katso tunnelmia harjoituksista jutun yläpuolelta. Kuvaus: Jouko Tapper, leikkaus: Niclas Lindholm

Superpesiksen pitkäaikainen toimitusjohtaja Kimmo Tolonen on kuollut. Asiasta kertoi Ilta-Sanomat. Tolonen menehtyi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä äkilliseen sairauskohtaukseen. Hän oli kuollessaan 56-vuotias.

Tolonen toimi Superpesiksen johtotehtävissä vuosina 1989-1999. Sen jälkeen hän työskenteli muun muassa Urheilukanavalla ja viimeksi Veikkauksessa.

Hyvinkään Tahkossa yhtä aikaa pelanneet Olli Lehtola ja Aleksi Mäkelä valitsevat kesällä pesäpallon miesten Itä-Länsi-ottelun pelaajat. Lehtolan uran paras saavutus on SM-hopea Kouvolan Pallonlyöjissä 2009. Mäkelä voitti Hyvinkäällä SM-kultaa vuonna 2007.

Naisten arvo-ottelun pelaajavalinnat tekevät Kaisa Pelto ja Hanna Itävalo, jotka ovat kummatkin pelanneet urallaan porilaisessa Pesäkarhuissa. Pelto on vuoden 2010 naispesäpalloilija ja Itävalo vuoden lyöjäkuningatar 2013.

Pesäpallon Itä-Länsi-ottelut pelataan Imatralla 30. kesäkuuta-2. heinäkuuta. Naisten ja miesten ottelujen lisäksi ohjelmassa ovat A-poikien, B-poikien ja B-tyttöjen ottelut.

Imatran Pallo-Veikkojen pelaajat ovat lisänneet tempoa koko talven, jotta sarjanousija pysyisi muiden kyydissä. Takana on muutamia harjoitusotteluita, joista Kouvolan Pallonlyöjät kaatui tiistaina Ukonniemen kuplahallissa. Pelinjohtaja on mielissään.

– Ollaan päästy hyvään Superpesiksen tempoon ja meidän vauhti tiivistyy koko ajan. Olen tyytyväinen, miten talvikausi on mennyt, pelinjohtaja Petri Tuuva summaa.

Superpesistä useita vuosia Hyvinkäällä pelannut Miikka Matikka odottaa jo innolla sunnuntaina Espanjan Fuengirolassa pelattavaa avausottelua Sotkamon Jymyä vastaan.

– Joukkueessa on ollut hyvä fiilis viime viikkoina. Mielestäni syksyllä oli ehkä vähän vaikeampaa. Nyt kun on saatu pelejä alle, se yhdistää joukkuetta kummasti, Matikka kertoo.

Tappiokierteeseen ei saa joutua

Avauspelin olosuhteet ovat poikkeukselliset. Ottelu pelataan jalkapallostadionilla Espanjan lämmössä. Otteluun on myyty jo yli tuhat lippua.

– Jos Sotkamolta haluaa pisteitä saada, se on vähän helpompaa siellä kuin Sotkamossa, imatralainen Matikka toteaa.

Pelinjohtaja Tuuva uskoo, että sarjanousija saattaa joutua maksamaan oppirahoja kauden mittaa. Jumboksi IPV ei aio jäädä.

– Pitää pelata tasaisesti - myös kotona. Tappioputkia ei saa tulla. Pitää jaksaa harjoitella koko ajan, Tuuva sanoo.

Superpesis eroaa Ykkösestä vauhtinsa puolesta.

– Pelaajat ovat fyysisempiä ja taitavampia. Siellä ei tule yllätyksiä, kun pelaajat osaavat niin hyvin lyöntinsä. Huiput myös lyövät vastutamattomia lyöntejä, Tuuva listaa huomioitavia asioita.

Sekä Petri Tuuva että Miikka Matikka uskovat, että imatralaiset löytävät Ukonniemen uudelle pesäpallostadionille katsomaan pääsarjatason pelejä.

– Antaa Janin keksiä, kuinka yleisöä saadaan, Matikka naurahtaa viitaten seuran urheilutoimenjohtaja Jani Valkeapäähän.

Sotkamon ja Imatran välinen ottelu pelataan sunnuntaina 23.04. klo 14.00 Espanjan Fuengirolassa.

Vimpelin Veto

Hallitseva Suomen mestari Vimpelin Veto lähtee alkavaan kauteen entistäkin suurempana mestarisuosikkina. Joukkue on pysynyt täysin ennallaan. Vimpelin pelinjohtajalla Sami-Petteri Kivimäellä on edessään positiivinen ongelma, sillä joukkueessa alkaa olla jopa ylitarjontaa huippupelaajista.

Veto aikookin kesällä kierrättää kokoonpanoaan kesän peliruuhkassa. Uusia vastuunkantajia on nousemassa omasta juniorimyllystä. Loukkaantumisista kärsinyt Olli Heikkala pelasi vahvan talvikauden vimpeliläisten etukentällä. Lisäksi sisäpelissä taitavat Ruuskan veljekset (Arttu ja Perttu) tulevat saamaan kesän aikana vastuuta myös Superpesiksessä.

Laajan materiaalin ohella Vedon suurin vahvuus tulee olemaan raudanluja ykköskärki Teemu-Isoketo-Mikko Kanala-Sami Haapakoski, joka rakentaa kotiutustilanteita erittäin kovilla prosenteilla. Tiukassa paikoissa ratkaisijan viittaa sovitellaan jälleen pääsääntöisesti Henri Puputin sekä lyöjäjokeri Janne Mäkelän ympärille.

Sotkamon Jymy

Sotkamon Jymyn viiden vuoden mestaruusputki katkesi viime syksynä, joten erityistä latausta tulevalle kaudelle ei ole Jymyn leirissä tarvinnut hakea. Tulevalle kaudelle Sotkamossa tehtiin selvä nuorennusleikkaus, kun se hankki joukkueeseen takaisin omat kasvatit Jere Vikströmin, Saku Hakkaraisen sekä Onni Määtän tarkoituksenaan rakentaa uusi pelaajarunko seuraaviksi vuosiksi. Viime kauden joukkueesta Jani Komulainen puolestaan pisti piikkarit naulaan.

Talvikausi on ollut Sotkamossa kuitenkin todella haastava ja rikkonainen. Immo Rautiaisen polvivamma pitää miehen sivussa koko kauden. Onni Määttä halusi palata kesken talven Kempeleeseen suuremman roolin perässä. Lisäksi jalkavaivat pitävät Antti Hartikaisen sekä Markus Tuikan todennäköisesti sivussa sarjan alussa. Jymy joutuikin vahvistamaan joukkuettaan vielä sarjan kynnyksellä Mikko Korhosella, joka aktiiviuransa jälkeen toimi vielä kausilla 2014 ja 2015 joukkueen pelinjohtajana.

Pelillisesti Jymy saa liikkeelle sarjan ylivoimaisesti nopeimman joukkueen, joka antaa pelinjohtaja Mikko Kuosmaselle paljon erilaisia variaatioita pelata sisäpeliä. Huippunopeat Niko Korhonen, Niilo Piiponniemi, Saku Hakkarainen, Jere Vikström lukeutuvat kaikki sarjan parhaisiin etenijöihin.

Mestaruuskantaan palaamisen haasteeksi voi nousta kotiutusmateriaalin kapeus. Kokeneet Roope Korhonen ja Toni Kohonen kantavat suurimman vastuun juoksujen lyömisestä, mutta heidän rinnalle tarvitaan myös uusia vastuunkantajia. Suurin haaste on, että kuka pystyy korvaamaan Jani Komulaisen sisäpelin moottorina? Pelinjohtaja-Kuosmasen papereissa tätä roolia on kaavailtu ensisijaisesti Antti Hartikaiselle, joka siirtyy ulkokentältä uuteen rooliin vaihtaja-kotiuttajajokeriksi.

Näiden lähtökohtien perusteella on selvää, että Sotkamo lähtee kauteen ensimmäistä kertaa vuosiin selvästi haastajan asemista. Joukkueen peli tulee varmasti kehittymään kesän aikana ja loukkaantumisten helpottaessa joukkue tulee olemaan syksyllä jälleen vaarallisimmillaan.

Joensuun Maila

Joensuun Mailan viisi edellistä kautta on päättynyt pronssiotteluihin. Nyt mestaruustavoitteella sarjaan lähtevässä joukkueessa uskotaan, että eväät pelata Suomen mestaruudesta ovat olemassa. Joukkueen runko on säilynyt viime vuoteen nähden käytännössä ennallaan. Seura tekikin vain yhden erinomaisen hankinnan, kun yksi sarjan parhaista etukenttäpelaajista Iiro Kuosa siirtyi Hyvinkäältä Joensuun paitaan.

Kuosan tulon myötä Joensuun ulkopeli tulee olemaan jopa mestaruustasoa. Trioa Mika Väisänen – Tuomas Jussila sekä Kuosa voidaan sarjan parhaaksi etukentäksi. Lisäksi Mikko Kemppainen on viime vuosina kehittynyt etulukijan paikalla yhdeksi sarjan parhaista ulkopelaajista.

Sisäpelin osalta JoMan ykköskärki Timo Kallio – Tuomas Jussila – Lauri Kivinen on hyvänä päivänä loistava, mutta vielä viime kaudella liian ailahteleva. Suurimmat kysymysmerkit liittyvätkin kotiuttamiseen. Joukkueella ei ole yhdeksikössä käytännössä yhtään puhdasta kotiuttajaa, joten kotiutusvastuu lankeaa kahden lyöjäjokerin Juha Niemen sekä Aleksi Rautiaisen varaan. Joensuussa on haettukin lisää vaarallisuutta sisäpeliin poistamalla kotistadionin ympäriltä aidat, jotta läpilyönnin uhkaa ja vaarallisuutta tulisi lisää erityisesti vaihtotilanteisiin.

Pelinjohtaja Petri Pennanen saa aisaparikseen Jyväskylän Kirissä viime vuodet vaikuttaneen Juhani Lehtimäen. Kaksi intohimoista pesismiestä ovatkin lyöneet päänsä tiukasti yhteen ja lähteneet rakentamaan JoMalle entistäkinkin rohkeampaa ja yllätyksellisempää pelitapaa. Jo viime kaudella välierässä käytetyt kuvioiden muutokset ulkopelissä ovat saaneet jatkoa jo talven hallipeleissä.

Kouvolan Pallonlyöjät

Neljäs mestaruuskamppailuun hamuava on Kouvolan Pallonlyöjät, jonka lähtökohdat kauteen näyttävät paremmilta kuin pitkään aikaan. Joukkue sai kaipaamaansa ratkaisuvoimaa, kun Tahkoa viime vuodet lähes yksinään kantanut Juha Korhonen tuli hakemaan mestaruutta vielä uran viimeisinä vuosina. Lisäksi toinen merkittävä vahvistus on lähes koko viime kauden akillesjännevamman vuoksi sivussa ollut Toni Laakso, joka on nyt täydessä pelikunnossa ja tuo vaarallisuutta mailanvarteen.

Kouvola saa jälleen jalkeille erittäin juoksuvoimaisen ja monipuolisen sisäpelijoukkueen, joka hallitsee kaikki pelitavat, pompusta pieniin lyönteihin. Varsinkin kimmoisalla kotikentällään se tulee olemaan erittäin vaikeasti voitettava joukkue. Eero Pitkäsen joukkue ei tule kaatumaan myöskään loukkaantumisiin, sillä sen rinki on tänä vuonna erittäin laaja ja kestää jopa muutaman pelaajaan loukkaantumiset.

Suurimmat haasteet löytyvät ulkopelissä, jossa joukkue on viime vuosina kaatunut helppoihin virheisiin. Paljon odotetaan varsinkin lukkarin tontille siirtyneeltä Janne Kivipellolta, jonka odotetaan rauhoittavan pelaamista. Toni Laakso puolestaan löytänee paikkansa polttolinjasta.

KPL:n menestyksen kannalta merkittäväksi tekijäksi nousee runkosarjan sijoitus. Mikäli joukkue pystyy pelaamaan itsensä kahden parhaan joukkoon ja nappaamaan kotiedun välierävaiheeseen, sillä on mahdollisuudet vaikka finaaleihin asti.

Nouseeko Kempele haastajaksi?

Neljän kärkijoukkueen perässä tulee erittäin tasainen ryhmä, joka taistelee pääsystä seitsemään joukkueen ylempiin pudotuspeleihin. Mustan hevosen viittaa voidaan sovitella Kempeleen Kirille. Viime kaudella sarjanousijalle vielä naureskeltiin, mutta nyt Kempele hankki aimo annoksen urheilullista uskottavuutta hankkimalla takaisin oman kasvatin, vuoden 2015 lyöjäkuninkaan Ossi Meriläisen ja Sotkamosta Onni Määtän. Varsinkin kotikentällään Sarkkirannassa joukkue tulee olemaan erittäin vaikea vastustaja, missä ottelut ovat tunnetusti olleet vähäjuoksuisia.

Toinen vahva haastaja, Seinäjoen Jymyjussit, oli viime kauden ilopilleri ennakkoluulottomalla pesäpallollaan. Nyt joukkue vahvistui kahdella huippupelaajalla naapuriseura Koskenkorvasta (Henri Itävalo, Juuso Myllyniemi), joten aineksia menestykseen on tällekin vuodelle. Suuri kysymysmerkki on, jatkuuko lyöjäjokeri Jukka-Pekka Vainionpään huima lyöntivire.

Superpesiksen sarjajärjestelmä uudistui tulevalle kaudelle. Kaksinkertaisen sarjan jälkeen pelataan seitsemän joukkueen yksinkertainen ylempi (sijat 1-7) sekä alempi jatkosarja (sijat 8-14). Näiden jälkeen pelataan kahdeksan joukkueen pudotuspelit.

Varsinkin loppukesän peliruuhka tulee aiheuttamaan pelinjohtajille paljon harmaita hiuksia, sillä jatkosarja sekä pudotuspelien ensimmäinen kierros pelataan todella tiukalla aikataululla. Runkosarjan merkitys korostuu tulevalla kaudella entisestään, sillä varsinkin haastajat JoMa sekä KPL tarvitsevat kotietua vielä välierävaiheessa, mikäli hamuavat finaalipeleihin.

Antti Yli-Saunamäki

Lapuan Virkiä

Lapuan Virkiä on kuin huomaamatta palannut sarjan ennakkosuosikiksi. Joukkueen viimevuotinen hopearunko säilyi hyvin kasassa. Menetyksenä ainoastaan Carita Toiviainen, joka ripusti piikkarit naulaan. Joukkue teki kuitenkin erinomaisen hankinnan ja vahvisti viime vuoden ongelmakohtaansa polttolinjaa hankkimalla huippulahjakkaan Neea Mikkolan Kempeleen Kiristä, joka täyttää myös Toiviaisen roolin sisäpelissä.

Vaikka joukkueen talvikausi kaatui pitkälti loukkaantumisiin, pelillisesti Virkiän palaset näyttäisi olevan paremmin kasassa kuin vuosi sitten.

Joukkueen sielu on ehdottomasti sarjan paras kotiuttaja Janette Lepistö, jonka onnistumisten varassa joukkue pitkälti elää. Lapualla on myös sarjan paras ykköskärki (Paula Saloranta – Neea Mikkola – Emmi Viitala – Saija-Maria Saari – Emmi Liikala). Lisäksi sisäpeliin laajuutta tuo monipuolisesti roolitettu jokerikolmikko (Janette Lepistö, vaihtajajokeri Maaret Ahonen, etenijäjokeri Niina Keppo). Joukkueen suurin uhkakuva onkin loukkaantumiset, sillä materiaali on erittäin kapea.

Porin Pesäkarhut

Vielä syksyllä ja alkutalvesta näytti, että tuleva kesä olisi pedattu Porin Pesäkarhuille. Viime vuosien kestomenestyjä ei ole onnistunut voittamaan Suomen mestaruutta kauden 2002 jälkeen, joten Porissa hamutaan kiivaasti paluuta kultakantaan.

Viime vuosina joukkueen kotiutus on ollut puhtaasti Susanna Puiston onnistumisten varassa. Nyt joukkue hankki kapteenilleen tulitukea, kun Aino-Kaisa Mantere siirtyi Kirittäristä Pesäkarhuihin. Viime kaudella jokerina pelanneelle Mantereelle sovitellaan myös peliuransa lopettaneen Emilia Harjusen paikkaa kakkoskopparina.

Pesäkarhujen peli perustuu vahvasti ykköskärjen kuormittamiseen. Sisäpelissä joukkueen etenemisvoima painottuu kärkipari Henna Juka – Venla Rapila sekä etenijäjokeri Milla Lindströmin ympärille. Huonoja uutisia porilaisten leiriin tuli maaliskuussa, kun ykkösvahti ja päävaihtaja Emilia Itävalo on koko kauden poissa polvivamman takia. Lisäksi nuoren lukkarin Minttu Vettenrannan pitää pystyä nostamaan tasoaan aikaisempiin kesiin verrattuna.

Itävalon loukkaantumisesta huolimatta pelinjohtaja Sami Österlundilla alkaa olla näytönpaikka, sillä materiaali on jo finaalitasoa, joten jälleen pronssiotteluun jääminen olisi Porissa suuri pettymys.

Jyväskylän Kirittäret

Viime kauden mestarijoukkue Kirittäret koki kauden jälkeen suuren muutoksen, kun joukkueen runko hajosi mestaruushuumassa ympäri Suomea. Kolmivuotinen projekti tuli päätökseen ja joukkue menetti peräti seitsemän pelaajaa (Mira Kolehmainen, Riikka Karppinen, Aino-Kaisa Mantere, Noora Patrikainen, Viivi Kainlauri, Kira Andersson, Aino-Maija Nikkola), joista jokaisella on Itä-Länsi kokemusta. Pelinjohtaja Nalle Viljaselle ei myöskään tarjottu enää jatkosopimusta.

Uutta projektia palkattiin vetämään Jukka Karttunen, joka on ollut viime vuodet Kankaanpään Mailan miesten Superpesisjoukkueen pelinjohtaja. Kirittäret paikkasi lähtijät nuorilla tulevaisuuden pelaajilla. Mestarilukkari Noora Patrikaisen korvaa Mansesta tullut Mari Mantsinen, joka pääsee selkeäksi ykköslukkariksi ensimmäistä kertaa urallaan. Lisäksi uusina pelaajina läpimurtoa hakevat Emma Sallinen (Viinijärvi), Jessi Vatanen (Lukko), Krista Fomin (Kajaani), Camilla Kirsilä (Manse) sekä Saana Sumen (Kajaani), Vilma Mäkelä (Pesäysit).

Mikäli Karttunen saa joukkueessaan uudet palaset kohdilleen, Kirittäret taistelee jälleen mitaleista. Se saa kasaan edelleenkin vahvan ykköskärjen, jossa entistä suurempaa roolia on tarjolla viime kauden Vuoden pesäpalloilijalle Emma Niemiselle sekä kovalyöntiselle vaihtolyöjälle Virpi Hukalle. Vastaavasti sisäpelin materiaali on aikaisempia vuosia kapeampi. Suurin kysymys joukkueella lienee, kuka ottaa Aino-Kaisa Mantereen saappaat kotiuttamisessa.

Rauman Lukko

Rauman Lukko oli viime kaudella yhden palon päässä pronssimitaleista ja taistelee tälläkin kaudella pääsystä mitalipeleihin. Varsinkin etenemispuolella on haasteita, kun kärkipelaaja Miia Tervonen lopetti ja Laura Kerola siirtyi Seinäjoen Maila-Jusseihin. Lisäksi lyöjätilaston viides Meri Kontu päätti lopettaa uransa. Uusina vahvistuksina Raumalle tulivat Lappeenrannasta etumies Laura Toikkanen sekä taitava Inka Pietilä.

Joukkueen suurin vahvuus on kokenut pelaajarunko ja taitava sisäpeliarsenaali (Niina Jokinen, Enni Kylä-Kause, Pietilä). Lisäksi ulkopelissä joukkue saa erittäin vahvan yhdeksikön ja jos lukkari Jenna Kammi-Rahnaston tolppa kestää, raumalaisia vastaan on äärimmäisen vaikea lyödä rakentaa tilannetta.

Pelillisesti suurin kysymysmerkki on siinä, kuka pystyy lyömään ratkaisujuoksut. Yksi vaihtoehto kotiutusongelmaan on oma kasvatti Henna Suominen, joka väläytteli jo viime kaudella.

Tampereen Manse PP

Tampereen pesäpallo on kovassa buumissa. Pelinjohtaja Jarkko Pokela saa käsiinsä entistäkin vahvemman Manse PP:n naisjoukkueen. Viime kaudella joukkue hävisi puolivälierissä Pesäkarhuille, mutta tänä vuonna mitalipelien ulkopuolelle jääminen olisi karmea pettymys.

Manse sai vahvistettua joukkuettaan ja ennen kaikkea etenemisvoimaa. Mira Kolehmainen siirtyi Tampereelle Kirittäristä. Lisäksi Viinijärveltä siirtyivät lahjakas lukkari Senni Sallinen sekä Itä-Lännessäkin debytoinut Oulaisten Huiman kasvatti Petra Hussa.

Tamperelaiset saavatkin näin ollen kasaan entistä vaarallisemman ja monipuolisemman joukkueen. Täytyy myös muistaa, että joukkue on avainpelaajien osalta erittäin kokenut ja rutinoitunut. Viime vuonna ulkopeli oli jo erinomaista. Nyt uudet pelaajat tuovat mahdollisuuksia sekä laajuutta sisäpeliin.

Menestyksen kannalta suurin haaste on, että kuka lyö juoksut. Jatta Vuoriselta vaaditaan edelleen paljon sisäpelissä, mutta varsinainen lyöjäjokeri joukkueelta puuttuu, sillä Susanna Kylä-Kausen vahvuudet ovat vaihtotilanteissa. Jos Pokela löytää viisasten kiven kotiuttamiseen, nappikaudella Mansella on aineksia, vaikka finaalijoukkueeksi.

Kuinka korkealle nousee sarjanousija Oulun Lipottaret?

Viiden kärkijoukkueen takaa löytyy tänä vuonna useita yllätysvalmiita joukkueita. Yksi mielenkiintoisimmasta joukkueista on sarjanousija Oulun Lipottaret, joka on heti osoittanut erittäin ennakkoluulottomia otteita talven hallipeleissä.

Oululaisten riveistä löytyy monia tulevaisuuden huippupelaajia - Emilia Linna debytoi jo ykkössarjapelaajana naisten Itä-Lännessä. Lisäksi nopean kopparin Ella Korpelan, Siri Eskolan sekä Roosa Törmäsen nimet kannattaa laittaa mieleen. Lipottarien menestys ei jää myöskään pelinjohtajista kiinni, sillä viuhkamiehinä hääräävät erittäin tulisieluinen kaksikko Antti Vihtkari – Pasi Pohjola. Mikäli Oulu saa talvikautta sotkeneen lukkariongelman ratkaistua, joukkue haastaa täysillä sarjan kärkijoukkueita.

Toinen potentiaalinen yllättäjä on Vaara-Pesis Kajaanista, joka sai tehtyä kelvolliset täsmähankinnat. Suomen mestari Riikka Karppinen palasi kotikonnuilleen Jyväskylästä ja ottaa suuren tontin, niin ulkopelissä kuin sisäpelissä kotiuttajana. Lisäksi mielenkiintoinen tuttavuus on ykkössarjan Mynämäen Vesasta siirtynyt pitkänhuiskea lukkari Mari-Ann Lehtinen, joka on viime vuosina kuulunut ykköspesikseen parhaisiin lukkareihin.

Näiden palasten ympärille Vaara-Pesis saakin rakennettua vahvan ulkopelin. Pelinjohtaja Saku Komulaisella on käsissä nälkäinen porukka, joka esitti jo talvikaudella kypsiä otteita. Kotikentällään Kajaanissa joukkue tulee olemaan todella hankala voitettava.

Antti Yli-Saunamäki

Pesäpallokauden ensimmäiset sarjapisteet jaettiin lauantaina Tukholmassa Zinkensdammin stadionilla noin seitsemässä lämpöasteessa, kun Manse PP ja Kouvolan Pallonlyöjät aloittivat kauden voitolla.

Manse PP löi naisten sarja-avauksessa Porin Pesäkarhut 2–1 (2–1, 1–2, 2–1).

KPL vei viime syksyn pronssipelin revanssikohtaamisessa kaksi pistettä Joensuun Mailalta numeroin 2–1 (2–0, 0–1, 1–0). KPL:n sankariksi yli tuhannen katsojan edessä nousi sekä avausjakson että supervuoroparin voittojuoksun sivaltanut hyvinkääläisjokeri Juha Korhonen.

- Yleisölle kuului suuri kiitos tapahtuman onnistumisesta sekä tietysti voiton meille kotiutuksillaan ratkaisseelle Korhoselle, kiitteli KPL:n lukkari Janne Kivipelto.

Otteluun oli myyty ennakolta 600 pääsylippua, Turun kautta laivalla Tukholmaan päiväksi rantautuneille suomalaisille.

- Televisiointi, hyvin yleisön herättävä kuuluttaja Kaj Kunnas ja sattuneesta syystä hienosti peliin eläytynyt yleisö tekivät tapahtumasta paremman kuin 90 prosenttia naisten runkosarjapeleistä ovat, kehui Mansen pelinjohtaja Jarkko Pokela.

Miesten ottelu oli JoMan isännöimä. Pohjois-Karjalassa oli suunniteltu ulkomaille vietävää ottelua viitisen vuotta. Tampereella innostuttiin ideasta pelata samalla myös naisten sarjaottelu.

JoMan parhaat olivat sarjapisteen arvoisen toisen jakson voittojuoksun lyönyt jokeri Aleksi Rautiainen (4 kärkilyöntiä/8 yritystä) ja vaihtaja Tuomas Jussila (7/7).

- Tykkäsin pelata Ruotsissa, vaikka peli olikin nihkeännahkeaa, Rautiainen kuvaili.

Koplan palkitut olivat polttajan paikalle siirretty ex-lukkari Toni Laakso (4/9) ja Alajärveltä muuttanut lukkari Kivipelto (1/3).

- Nihkeältähän homma näyttää, kun vastakkain on kaksi hyvää ulkopelijoukkuetta. Tuhannen katsojan otteluksi tunnelma oli kuitenkin poikkeuksellisen hyvä, totesi KPL:n pelinjohtaja Eero Pitkänen.

Superpesis pääsee täyteen vauhtiin kahden viikon kuluttua, mutta Sotkamon Jymy ja Imatran Pallo-Veikot kohtaavat toisessa varaslähtöottelussa sunnuntaina Espanjassa.

Rauman Otanlahden urheilukentältä käy huhtikuinen viima mereltä. Kylmä räntä tuiskuaa nuorille mutta päättäväisille kasvoille. Julia Valtanen ottaa vaivattoman helposti terävän vauhdin ja kiskaisee rennon harjoitusheiton viheriölle.

Pesiskaverini isä joskus yllytti kokeilemaan keihäänheittoa. Koetin sitä ja ihan hyvin se lensi. Julia Valtanen

– Vielä on liian kylmä heittää ulkona. Ei ole hirveän luonnollisen tuntuista keihäänheitto tällaisessa säässä, Valtanen toteaa.

Niin kuin yleisurheiljat yleensäkin, Valtanen on intoa piukassa pitkän talven jälkeen. Mieli halajaa jo kunnon ulkoharjoituksiin. Takana on nopeus- ja voimatreenien kyllästämä talvikausi.

– Tykkään crossfitista. Aloin tehdä sitä ensin äitini kanssa, mutta nyt olen käynyt yksinkin.

Valtasen äiti on paikallinen pesäpallo-legenda Tiina Andreasen, joten äidin esimerkkiin on ainakin tässä tapauksessa syytä luottaa.

Urheiluharrastus lähti pesäpallosta

Keihäänheittoa lienee turha luonnehtia teinityttöjen tavanomaiseksi lajivalinnaksi. Julia Valtasenkin taustalla on pesäpallo.

Tuollaisia lahjakkuuksia ei ole montaa syntynyt. Julia on raamikas ja vahvarakenteinen tyttö ja sen huomaa, että hän on ikänsä pesäpalloa heittänyt. olympiavoittaja Pauli Nevala

– Pesiskaverini isä joskus yllytti kokeilemaan keihäänheittoa. Koetin sitä ja ihan hyvin se lensi.

Vielä viime vuonna keihäänheitto oli nuorelle raumalaiselle sivulaji. Nyt Valtanen pitää keihästä ja pesäpalloa yhtä tärkeinä.

– Molemmat ovat yhtä kivoja, hän vakuuttaa.

Ennätykset uusiksi

Kokeilu keihään kanssa tapahtui vuonna 2014. Jo seuraavana vuonna Valtanen sai 14-vuotiaiden SM-hopeaa. Kehitys on ollut hurjaa ja vuosi 2016 oli vielä menestyksekkäämpi; Suomen mestaruus 15-vuotiaissa sekä viisi eri Suomen ennätystä.

Kovin noteeraus lienee se, että Valtanen heitti naisten keihäällä nuorimpana suomalaisena yli 50 metrin haamurajan. Naisten keihäs painaa 600 grammaa, kun taas alle 15-vuotiaat tytöt heittävät 400 gramman keihäällä.

– Kyllähän naistenkin keihästä on kiva heittää, mutta ehkä se puolen kilon keihäs tuntuu vielä mukavammalta.

Legendat lahjoittivat naisten keihään

Julia Valtaselta ei löytynyt vielä viime vuonna edes omaa naisten keihästä. Keihäänheittäjä-legenda Pauli Nevala huomasi asian lehtijutusta ja hän päätti yhdessä Jorma Kinnusen ja Seppo Rädyn kanssa lahjoittaa naisten keihään lahjakkuudelle.

Yllätys olikin suuri, kun viime syksynä Nevala kaarsi Valtasten kotipihaan ja toi keihään mukanaan. Siikaongelta tavoitettu olympiavoittaja vahvistaa Valtasen poikkeuksellisen lahjakkuuden.

– Tuollaisia lahjakkuuksia ei ole montaa syntynyt. Julia on pitkä ja vahvarakenteinen tyttö ja sen huomaa, että hän on ikänsä pesäpalloa heittänyt, sanoo Nevala.

Hän löytää kuitenkin ainakin tekniikasta vielä petrattavaa.

– Vauhdinotossa sen vasemman jalan ponnistuksen pitäisi suuntautua vahvemmin eteenpäin eikä ylöspäin.

Menestys ja terveys tavoitteina

Nuoren urheilijan on vaikea vielä linjata kovin kauaskantoisia tavoitteita. Julia Valtasen tavoitteet ovatkin terveen maanläheisiä.

– Tärkeintä on heittää pitkälle ja pysyä terveenä.

Tokion olympialaisissa 1964 kultaa heittäneen Pauli Nevalan mukaan mitään estettä kansainväliselle huipulle ei ole.

– Hän on vielä nuori, mutta jossain vaiheessa pitää löytyä valtavasti määrätietoisuutta, jos haluaa huipulle. Niin kauan kuin tulokset kehittyvät niin hyvä. Jos kuitenkin tuloskehitys alkaa junnata paikoillaan, niin sitten pitää kääntyä ammattivalmentajien puoleen.

Vielä toistaiseksi nuoren raumalaisen tuloskehitys on ollut yhtä räjähtävää kuin jäntevästä kädestä liitoradalleen irtoava keihäs.

Kun Maamme-laulu kajahti mieskuoron esittämänä, Elolan jalkapallostadionilla oli tunnelma kuin parhaimmissa keskikesän Itä–Länsi-tapahtumissa. Täpötäydelle stadionille saapuneet runsaat 2 700 suomalaista saivat kokea unohtumattoman urheilukokemuksen.

Hullusta ideasta lähtenyt ajatus oli pesäpallon näkökulmasta suuri menestys, vaikka matkalle mahtui myös vaikeuksia

Tapahtuman paikallinen promoottori Harri Pajari sai taistella espanjalaista byrokratiaa vastaan. Kiistaa käytiin muun muassa siitä, voidaanko jalkapallomaaleja siirtää edes pelin ajaksi. Keskustelua käytiin myös kentän rajojen piirtämisestä. Ne tehtiin lopulta vehnäjauhosta. Haasteita riitti vielä pelinkin aikana. Lopulta paikallinen poliisi esti oluenmyynnin alkoholilupien puutteiden vuoksi kesken ottelun.

Sotkamon Jymyn voittoon päättynyt ottelu teki yleisöön suuren vaikutuksen. Kuusi vuotta Fuengirolassa asunut suomalainen Merja oli positiivisesti yllättynyt.

- Kyllähän tällainen neitseellinen tapahtuma piti kokea. En olisi ikinä uskonut, että tänne tulisi näin paljon väkeä. Tunnelma oli muutenkin mainio.

Espanjalaisia katsojia ei stadionin sisäpuolella juurikaan löytynyt. Parikymppinen Fernando katseli peliä tyttöystävänsä kanssa aidan takaa.

- Tämähän on yllättävän hauska peli. Laji on kuin baseballia ja selittää pelin sääntöjä innokkaasti.

Tapahtuma sai positiivista palautetta myös pelaajilta.

- Olipa upea tapahtuma. Kenttä oli hieman haastava pehmeyden takia. Myös happi oli loppua tälläisessä helteessä. Toivottavasti nämä ottelut saavat jatkoa, kertoi IPV:n Miikka Matikka.

Ulkomaille halutaan jatkossakin

Superpesiksen toimitusjohtaja Jussi Pyysalo oli paikalla niin Tukholmassa kuin Fuengirolassa järjestetyissä avausviikonlopun tapahtumissa.

- Molemmat tapahtumat olivat meidän näkökulmasta onnistuneita. Superpesis tulee liputtamaan varmasti jatkossakin näiden ulkomailla pelattavien otteluiden puolesta. Olemme linjanneet, että pelejä voisi pelata noin kolme viikkoa ennen sarjan varsinaista alkua.

- Seuroilla on myös tahtotila jatkaa ulkomaan tapahtumia. Uusiakin paikkakuntia on mahdollisesti tulossa. Ainakin Uumaja on yksi potentiaalinen vaihtoehto hyvien olosuhteiden vuoksi, Pyysalo kertoi.

Pesäpallolle Tukholman ja Fuengirolan olivat positiivinen juttu. Laji on viimeisinä vuosina menettänyt suosiotaan ja kiinnostusta suuren yleisön silmissä. Pesis tarvitseekin jatkossa entistä enemmän näitä jonnekemppaisia tai janivalkeapäitä, sillä ilman ennakkoluulottomia ideoita ei laji pysy trendikkäänä tai pysty vastaamaan nykypäivien elämysvaatimuksiin.

Pesäpallossa on jalkapallon tapaan pohdittu, kuinka lajin sarjakautta voitaisiin pidentää. Nykyinen sarjaohjelma on täysin täyteenahdettu. Ulkomaan pelit mahdollistavat jatkossa kauden venyttämisen. Olosuhteiden ja 20 000 talvisin aurinkorannikolla asuvan suomalaisen myötä on helppo povata ulkomaiden tapahtumille jatkoa.

Antti Yli-Saunamäki

Antti Alho, 70, oli Koskenkorvan Urheilijoiden pitkäaikainen puheenjohtaja ja seurahistorian merkittävin puuhamies. Alho teki mittavan työn seuran ja lajin parissa aikaa ja rahaa säästämättä.

Laihialta kotoisin ollut Alho kertoi pari vuotta sitten Yle Urheilun Lauantaivieraana tukeneensa pesäpalloa omista rahoistaan noin puolen miljoonan euron verran. Hän johti myös projektia, joka toi Ilmajoen Koskenkorvalle pesäpallostadionin vuonna 1996. Se on edelleen Suomen ainoa Superpesisjoukkueen omistama stadion.

Alho ei talkootyötunteja laskenut, ja hänen aikanaan seura nousi Superpesikseen vuonna 1998. Alhon puheenjohtajakaudella Koskenkorvan Urheilijat voitti lukuisia mitaleja niin SM-halliturnauksissa kuin Superpesiksessäkin.

Alho jätti seuran hallinnon viime vuoden lopulla, mutta toimi vielä kuluneen kevään aikana varainhankkijana.

Alho menehtyi torstaina sairaskohtaukseen. Koskenkorvan Urheilijat kunniottaa hänen poismenoaan ensimmäisessä kotiottelussaan 6. toukokuuta hiljaisella hetkellä ja surunauhoilla. Ottelun aikana ei myöskään soiteta musiikkia.

Miesten Superpesiskauden oli tarkoitus käynnistyä kotimaisilla kentillä lauantaina kuuden ottelun voimin. Kaksi ottelua on kuitenkin jouduttu siirtämään talvisten olosuhteiden ja kasvaneen loukkaantumisriskin vuoksi.

Uusi ajankohta Kempeleen Kirin ja Hyvinkään Tahkon väliselle ottelulle on 14. kesäkuuta kello 18. Kiteen Pallo -90 ja Oulun Lippo Pesis pelaavat lauantain sijaan keskiviikkona 19. heinäkuuta kello 18.

Kausi käynnistyi jo ulkomailta huhtikuussa. Kouvolan Pallonlyöjät kukisti Joensuun Mailan Tukholmassa ja Sotkamon Jymy Imatran Pallo-Veikot Espanjan Fuengirolassa pelatussa ottelussa.

Miesten Superpesiksen avauskierros la 6.5. klo 15.00

Kankaanpään Maila–Pattijoen Urheilijat, Raahe

Koskenkorvan Urheilijat–Joensuun Maila

Kouvolan Pallonlyöjät–Alajärven Ankkurit

Vimpelin Veto–Seinäjoen JymyJussit

Lue myös:

Kuka pystyy kaatamaan Vimpelin? – Sotkamo lähtee kauteen sekavassa tilanteessa

Jyväskylän mestarijoukkue hajosi, viisi joukkuetta havittelee mitaleille

Naisten pesäpallon hallitseva Suomen mestari Jyväskylän Kirittäret ei avaakaan kauttaan vielä tiistaina, kertoi Pesäpalloliitto. Kirittärien piti pelata Oulun Lipottaria vastaan, mutta talviset olosuhteet siirtävät pelin tiistaille 23. toukokuuta.

Kirittärien sarja-avaus tapahtuu kotikentällä keskiviikkona 17. toukokuuta ottelulla viimevuotista SM-hopeamitalistia Lapuan Virkiää vastaan.

Sarjanousija Lipottaret avaa Superpesiksensä kotikentällään, kun Ouluun saapuu Pesäkarhut Porista lauantaina 13. toukokuuta.

Olosuhteet tyrkkäsivät myös Kajaanin Pallokerhon kotiavauksen myöhemmäksi, kun keskiviikolle suunniteltu ottelu Virkiää vastaan siirrettiin heinäkuun 14. päivään. Kajaanin kausi alkaa Lipottaria vastaan 17. toukokuuta.

Sähköposti on piipannut viime päivinä säännöllisesti kertoen korutonta kertomaa Suomen kesästä. Ottelusiirtoja Kiteeltä, Kempeleestä, Alajärveltä, Jyväskylästä, Kajaanista. Tätä juttua kirjoittaessa myös ainakin Seinäjoella harkitaan ottelusiirtoa.

Pitkittynyt kylmyys on pakottanut Superpesisseurat, niin miesten kuin naistenkin puolelta, siirtämään kotimaan pelejä tulevaisuuteen lämpimämpiä päiviä odottaen.

Yksittäinen ottelusiirto ei missään nimessä ole ongelma, vaan kokonaisuutta on osattava katsoa laajemmin. Siirtojen todelliset seuraukset nähdään vasta kesällä heinä-elokuussa.

Miesten Superpesiksen ottelumäärää nostettiin tälle kaudelle ennätyskorkeaksi. Syy tähän oli enimmäkseen seurajohtajien ahneus ottelutulojen kasvattamiseksi. Miesten runkosarjassa pelataan 26 ottelun päälle vielä kuuden joukkueen jatkosarja erittäin tiiviillä tahdilla, joten kokonaispelimäärä on 32 peliä kolmessa kuukaudessa. Tämän jälkeen alkavat vasta puolivälierät, joissa joukkueet joutuvat pelaamaan pahimmassa tapauksessa viisi ottelua seitsemän päivän sisään.

Miesten Superpesiksen pelikalenteri on tehty yksiselitteisesti aivan liian kovaksi pelaajille jo etukäteen. Rasitus, peliruuhka ja matkustaminen kasvattavat vammariskiä ja loukkaantuminen voi äkkiä tarkoittaa pitkääkin taukoa peleistä. Esimerkiksi valmiiksi kapealla ryhmällä operoiva Kiteen Pallo pelaa heinäkuun aikana 11 sarjapeliä. Imatra pelaa koko heinäkuun kolme ottelua viikossa tiistai-torstai-sunnuntai-rytmillä. Vimpelin Veto on valmistautunut pelikuormaan päätöksellä kierrättää 15-16 pelaajaa runkosarjan aikana.

Naisten puolella samanlaista ongelmaa ei ole, sillä runkosarjassa pelataan vain 26 runkosarjan peliä.

Pesäpallossa oli vuosien ajan perinne, että sarjat aloitettiin äitienpäivän viikonloppuna täydellä kierroksella. Nyt rohkeimmat visionäärit Pesäpalloliitossa ovat suunnitelleet, että tulevaisuudessa vappupäivästä tehtäisiin perinteinen pelipäivä Englannin Valioliigan ”Boxing Dayn” tapaan. Ajatus on hyvä ja oikeansuuntainen, mutta edelleenkin säiden osalta liian riskialtis.

Kalenteriin on pakko löytää lisää päiviä tai sitten Superpesiksen ottelumäärää on ymmärrettävä kaventaa. Koska pesäpallo on kesälajeista selkeästi eniten säiden armoilla, niin ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäänee jälkimmäinen.

Soittokierros muutamalle miesten Superpesiksen pelinjohtajille antoi viestiä, että pelinjohtajat kokivat 26-28 ottelun runkosarjan järkeväksi. Tämä tarkoittaisi nykyisellä joukkuemäärällä käytännössä pelkkää kaksinkertaista sarjaa ja mahdollisia paikallispelikierroksia päälle. Tällöin pelimäärä pysyisi viikkotasolla noin kahdessa ja pelaajilla jäisi myös palautua ja harjoitella seuraavia pelejä varten.

Nyt pelaajat ovat viikosta toiseen viety äärirajoille, joka näkyy myös otteluiden viihdearvossa. Uskoisin, että myös katsojat haluavat nähdä suosikkipelaajansa terveinä ja kentällä. Toivottavasti tulevien vuosien sarjajärjestelmiä miettivät päättäjä ja seurajohtajat muistavat vanhan viisauden, että joskus vähemmän voi olla enemmän.

Antti Yli-Saunamäki

Talvinen kevätsää vaikeuttaa pesäpallokauden avausta. Miesten Superpesiksen torstaiksi suunnitellut kamppailut Raahe - Vimpeli ja Seinäjoki - Kitee siirtyvät pelattaviksi myöhemmin kesällä.

Raahen ja Vimpelin mittelö pelataan 21. toukokuuta ja ottelu Seinäjoki - Kitee siirtyy pelattavaksi 22. kesäkuuta.

- On toki valitettavaa, että otteluita on jouduttu siirtämään poikkeuksellisen kylmän sään takia. Haluamme kuitenkin toimia urheilijoiden, seurojen ja samalla sekä yleisön että koko sarjan parhaan edun mukaisesti, Superpesiksen toimitusjohtaja Jussi Pyysalo perustelee päätöksiä.

Ennusteiden mukaan sää alkaisi lämmetä loppuviikolla.

Tampereen Classic ja Turun Palloseura kertoivat tiistaina lähtevänsä levittämään salibandyn ilosanomaa Singaporeen ensi syksynä. Joukkueet pelaavat miesten liigaottelun Singaporessa 18. marraskuuta.

Tempaus on osa Singaporen Suomen suurlähetystön Suomi 100 -ohjelmaa. Samalla lajia halutaan viedä entistä voimakkaammin Aasian kasvaville markkinoille.

Projektia vetää Matti Joutsikoski, joka esitteli ideaansa viime vuoden MM-kisoissa Classicin toiminnanjohtajalle Pasi Peltolalle. Pian kaksikko otti mukaan TPS Salibandyn toiminnanjohtajan Juha Kiviniemen.

- Lajin ykkösmaana Suomen on tärkeää viedä tällaisia juttuja kasvaviin salibandymaihin. Vastaavalla tavalla NHL vie jääkiekkoa Kiinaan, Peltola vertaa innoissaan.

Kun kaksi suomalaista salibandyseuraa lähtee pelaamaan liigaottelun Singaporeen, herää väkisinkin kysymys, miten hommasta tehdään kannattavaa. Peltolan mukaan rahoituspuolesta vastaavat pitkälti suomalaiset yritykset, jotka vaikuttavat Singaporessa tai haluavat sinne. Kyseessä ei ole Classicille tai TPS:llekään kuitenkaan pelkkä viikon pelimatka.

- Siinä viikon aikana tehdään paljon lajin levitystyötä paikallisesti. Viemme tietotaitoa kouluihin ja klubeihin. Siitä saadaan kattava paketti, Peltola sanoo.

- Viemme muun muassa koulujoukkueisiin valmennusosaamista, tarkentaa TPS:n Kiviniemi.

Matka olympialajiksi jatkuu

Kansainvälisen salibandyliiton pääsihteerin John Liljelundin mukaan vientimatka Singaporeen on lähtenyt nimenomaan seuroista. Liiton roolina on auttaa tekemään projektista onnistunut.

- Pyrimme tekemään tästä tapahtuman, joka tukee salibandyn kehitystä Singaporessa. Haluamme lisätä paikallisen yleisön ja median tietoisuutta lajista, Liljelund selittää.

Eikö olisi ollut järkevää lähteä rakentamaan esimerkiksi useamman joukkueen turnausta yhden liigaottelun sijaan?

- Tämä on ensimmäinen askel. Ehkä jatkossa voisi olla vaikka kahdesta maasta joukkueita, Liljelund vastaa.

Superpesis vei tänä keväänä otteluitaan Espanjaan ja Ruotsiin. Liljelund painottaa, että Classicin ja TPS:n tempaus on aivan erilainen, koska kohdemaassa on paikallinen organisaatio – toisin kuin pesäpallossa. Singaporessa salibandyn pelaajia on noin 15 000.

- Oleellista on, ettei vain pelata ottelua. Tämä pitää ankkuroida paikalliseen salibandy-yhteisöön. Singaporen salibandyliitto ja urheilukomissio ovat mukana tässä. Järjestetään koulutuksia ja tehdään koulukiertuetta.

Kansainvälisellä salibandyliitolla on edelleen tähtäimessä myös olympialajiksi pääseminen. Vielä Tokion vuoden 2020 olympialaisten osalta haave ei toteutunut. Projekti on kuitenkin edennyt: sen seuraava askel ovat kesällä Puolassa järjestettävät World Games -kisat, joissa miesten salibandyä pelataan kuuden maan voimin.

- Sitä kautta ovat kiipeily ja parit muutkin lajit kammenneet itsensä Tokioon. Sama prosessi on meidän osaltamme edessä vuoden 2024 kisoihin. Samaan aikaan käymme keskustelua osallistumisesta esimerkiksi nuorten olympialaisiin, pääsihteeri sanoo.

Kansainvälisellä salibandyliitolla on tällä hetkellä 66 jäsenmaata. Aasian lisäksi lajin kasvu on voimakkainta Afrikassa, jossa pelataan tänä vuonna ensimmäistä kertaa maanosan mestaruusturnaus.

OULU. Joukkueen kapteeni, pian 33-vuotias Ville-Pekka Jokinen toimii kuluvalla kaudella eräänlaisena isähahmona uusille pelaajille.

– Joukkue todella nuortui ja juoksunopeutta lähti siirtyjien mukana. Harjoituksissa on tehty töitä eron kuromiseksi kiinni. Positiivista tässä on se, että junioreita koulitaan nyt Superiin. Sitä kautta se tukee myös seuran jatkumoa.

– Olen itse kapteenina esimerkin näyttäjä. Samalla olen nuorten auttaja sekä tukija. Räyhääminen ei ole minun juttuni, tiivistää Jokinen rooliaan joukkueessa.

Superpesiksessä entiset suosikit

Kauden 2017 ennakkoarvioissa Lipon kapteeni nostaa esiin tutut joukkueet. Sotkamo, Vimpeli, Joensuu ja Kouvola ovat vahvat kandidaatit kärkikvartettiin.

– Kova pitää nytkin olla joukkueen, joka kampeaa Sotkamon tai Vimpelin finaaleista ulos.

– Olemme joukkueen kanssa paaluttaneet potentiaaliseksi tavoitteeksi pudotuspelipaikan. Siihen jos päästään, niin kausi on onnistunut tällä porukalla.

Se vaatii kuitenkin onnistumista. Kärkinelikon takana on iso ryhmä erittäin tasaisia joukkueita.

Viime kaudella Lippo oli sarjanousijana sarjan väriläiskä viidennellä sijallaan. Joukkueen peleissä säkenöi usein kotipesän kaarella. Lipon kaarella häärii lajin "sanataiteen maistereita". Mykkäkoulua ei Jokinen nytkään odota omiltaan.

– Kyllä me olemme intohimoinen, nuorekas ja sitkeä joukkue, tsemppaa Ville-Pekka.

Jokisen reilun kymmenvuotisen superpesisuran aikana on tapahtunut pelaajissa selvästi kehittymistä.

– Kyllähän nyt nuorilla pallo lähtee mailasta ja kädestä selvästi nopeammin kuin omalla ikäluokalla. Nuoret ovat selvästi valmiimpia fyysisesti nykyään. Laji on nopeutunut kovasti. Lajitehokkuus on parantunut ja urheilijaelämä on ottanut ison harppauksen eteenpäin.

Uinti loppui – silti pinnalla

Ville-Pekka Jokinen harrasti nuorempana kolmea lajia. Mukana valikoimassa olivat jalkapallo, uinti ja pesäpallo.

– Jalis jäi varmaan noin 10-11-vuotiaana. Uintia harrastin aina urheilulukion ekalle luokalle asti. Itse asiassa pääsin urheilulukioonkin uimarina. Pesäpallo valikoitui kuitenkin omaksi lajiksi. Kävin kaikki ikäluokat läpi Lipossa, ja meillä oli hyvä joukkue. Sitä kautta minusta kehittyi Superin pelaaja.

Nyt Jokisen elämään kuuluvat tärkeänä osana Oulussa myös perhe ja työ.

– Kotona odottavat avovaimo ja tytär. Perheen kun yhdistää työhön ja Superpesikseen, niin kyllä siinä tunnit vuorokaudessa täyttyvät helposti. Ei siinä juuri jää löhöilyaikaa television ääressä.

Toiveissa pesislukio Ouluun

Pohjois-Pohjanmaalla on kolme joukkuetta miesten Superissa ja kaksi naisten puolella. Vaikka Jokinen kehuu nuorten pelaajien ominaisuuksia, niin yhtä asiaa hän kaipaa nuorten tueksi.

– Toivottavasti pesislukio saataisiin Ouluunkin jollain aikavälillä. Se helpottaisi nuorten kasvua urheilijaksi .

Oululaisen Kastellin urheilulukion kasvattina Ville-Pekka Jokinen toki tietää, että Kastellissa on pesäpalloilijoitakin. Varsinaisena painopistelajina se ei kuitenkaan ole.

Tämän vahvistaa myös Kastellin valmennusvastaava Risto Keskitalo, joka vilauttaa varovasti vihreätä Jokisen toiveelle.

– On meillä tälläkin hetkellä pesäpalloilijoita. Olemme istuneet pesisseurojen ja - liiton kanssa. Sovimme, että asiaan palataan jollakin aikajänteellä. Se kaipaa resursseja myös seuroilta ja liitolta, valottaa Keskitalo suunnitelmia.

Pekka Pietilä